perjantai 19. marraskuuta 2010

Tove Jansson- Tales from Moominvalley



Kirjassa on yhteensä 9 pientä tarinaa jotka kertovat Muumilaakson eri asukkaista. Oli mukava päästä lukemaan myös niiden ei niin tunnettujen- hahmojen temmellyksistä, ja osa tarinoista taas olikin jo ennestään tuttuja (the invisible child, the last dragon in the world ja the fir tree). Hellyyttävät mustavalkopiirrokset olivat mukavaa katseltavaa ja tekstiin oli ihanan helppo uppoutua mukaan ja antaa tarinoiden viedä ilman että olisi tullut kertaakaan sellainen olo, että luen lastenkirjaa. Kirjassa on paljon sellaista joka menee lapselta melko varmasti ohi, ja se miten Tove on luonut hahmoista niin omanlaisia hyveineen ja paheineen, ja se miten he kasvavat ja oppivat itsestään ja toisistaan uutta tarinoiden lomassa on oikeasti kiinnostavaa seurattavaa. Filosofia on ehdottomasti yksi lempiaineistani ja se on myös yksi syy, miksi muumit uppoavat minuun.

Pätkä The spring tune tarinasta, jossa Nuuskamuikkunen tapaa vaellusretkellään niin pienen otuksen, ettei sillä ole edes nimeä, ja antaa tälle nimeksi Teety-woo:

"I've mooved away from home and begun living! It's so exciting! You see, before I had a name I just used to hop around, and perhaps feel this or feel that about this or that, and everything was simply happening around me, sometimes nice things and sometimes not nice, but nothing was real, don't you see?"

Snufkin started to reply, but the Creep continued:
  
"Now I'm a person, and everything that happens means something. Because it doesn't only happen, it happens to me, Teety-woo. And Teety-woo may think this or think that about it, as the case may be- if you see what I mean? "
"Certainly I see", said Snufkin. "That's good for you."

Myönnän olevani ihan muumityttö. Pikkulikasta asti muumihahmoissa on ollut jotain niin ylitsepääsemättömän kiehtovaa, että ne ovat pitäneet innostusta yllä ja pysyneet hyvin tärkeinä ihan näihin päiviin saakka. Eikä innostus ainakaan tähän kirjaan loppunut.

Alkuperäinen nimi: Det osynliga barnet
A sunbrust book, s.176.
Oma kirja.
Arvosana: 10

torstai 11. marraskuuta 2010

Kirjojen sanelemaa

Tein seuraavan "vastaa kysymyksiin kirjahyllyjesi kirjojen nimillä"- haasteen Satakielen blogin kautta. Pientä informaatiota minusta siis, olkaapa hyvät!


1. Oletko mies vai nainen? Hiljainen tyttö

2. Kuvaile itseäsi.
Lapsen sydän

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Suuri illusioni

4. Kuinka voit?
Kallellaan

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Iloisen kotiinpaluun asuinsijat

6. Mihin haluaisit matkustaa?
Tupaantuliaiset Italiassa


7. Kuvaile parasta ystävääsi. 
Kaunis sielu

8. Mikä on lempivärisi?
Karamellikengät

9. Millainen sää on nyt?
Tuulen viemää

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Säkenöivät päivät

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Tavallisia ihmeitä



12. Millainen on parisuhteesi?
Yhdessä

13. Mitä pelkäät? Ruumistarha

14. Päivän mietelause.
Ennen kuin kuolen

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Mitä eniten haluat

16. Miten haluaisit kuolla?
Satakielimetsä





torstai 4. marraskuuta 2010

Claude Simon- Raitiotie

Takakannen teksti; "Claude Simon matkustaa viimeiseksi jääneessä romaanissaan lapsuuteensa ja ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan Välimeren rannalle. Kulkuvälineenä muistoihin toimii raitiovaunu, jolla kertoja lapsena ajoi kouluun ja takaisin.

Nykyajassa jo vanha kertoja on joutunut sairaalaan. Ajatukset vanhenemisesta kietoutuvat muistoihin ajasta ja paikasta."

Ihan ensiksi pitää sanoa, että heti aloittamisen jälkeen aistin kirjan olevan erityinen ja varmasti melkoinen elämys jollekin, joka sen ajatuksella ja ymmärryksellä lukee. Ajatusta kirja todella tarvitseekin, sillä kirjoitustyyli ei todellakaan helpota lukijaa missään vaiheessa, vaan sitä vastoin teki ainakin omasta lukukokemuksestani melkoisen urakan lyhyydestään huolimatta. 

Pilkkuja ei todella oltu tekstissä säästelty ja välillä pari sivua luettuani edelleen yhtä pilkkujen ja sulkeiden sulkeiden (luit oikein) täyttämää lausehykkyrää tuskastuin melkoisesti. Tarina ei avautunut minulle ihan niin kuin olisin toivonut, mikä on kuitenkin ihan ymmärrettävää ottaen huomioon ikäni (en sano etteikö joku 17-vuotiaskin voisi tosin tekstiä ymmärtää, yksilökysymys).
    
Ei siis ollut minun kirjani vaikka olikin täynnä upeasti kuvailtuja hetkiä ja muistoja (+ rakastan etukantta, ihanat värit ja yksinkertaisuus), täytyy kokeilla sitten iän karttuessa uudelleen. Koirien ulvonta ja pillin vihellys kuitenkin jäivät elävästi soimaan mieleen.

Alkuperäinen nimi: Le Tramway 
Otava, sivuja 109.
Oma kirja.
Arvosana: 7-, liian vaikea kirja omalle aivokapasiteetilleni, mutta upeaa kuvailua siitä huolimatta.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Marraskuu

Huhhuh. Kiirettä pitänyt jatkuvalla syötöllä ja syysloma menikin sitten ihan levätessä ja lukiessa sängyn uumenissa (ei sillä etteikö se olisi hyvä juttu!). Claude Simonin Raitiotien sain luettua ja siitä pieni arvostelu myöhemmin, Michael Lorytan Yön pimeä ote tuli myös lukaistua läpi ja siitäkin siis myöhemmin lisää.

Vaikka opuksia olisi edelleen hylly täynnä, tämä syntinen meni ja uhrasi sielunsa ja rahansa uusiin kirjoihin.. Pahoittelut kuvan laadusta, kamera ei suostunut yhteistyöhön.



Carol Shields- Tavallisia ihmeitä
Richard Mason- Meren huoneissa
Philip Pullman- Maaginen kaukoputki
Jack Black- Kulkurin tarina

Kolme ensimmäistä olivat 3kpl/10e- alennuskorissa ja Kulkurin tarina kirjapörssin alennuskirjojen joukossa, joten annan itselleni anteeksi ja itken menetettyjä rahoja myöhemmin. Nyt meinaankin pitää ihan reilusti taukoa ostelusta ja keksittyä ainoastaan tuohon lukemiseen aina kun koulukiireiltä ehdin (lukio= hyvästi vapaa-aika).

Makoisaa marraskuun alkua!