maanantai 27. joulukuuta 2010

Eija Wager- Tupaantulaiset Italiassa


Ajatukset tukkeutuivat, joten laitan tähän nyt sitten tylsänä suoraan kirjan takakannen tekstin:

"Italiassa asuva toimittaja Eija Wager toteutti haaveensa ja osti maapalan pienestä vuoristokylästä Como-järven länsirinteillä. Hän muutti Milanosta Molobbioon, teetti puolilahosta navetasta tuvan, raivasi ja rakensi oman maaseutuidyllinsä. 

Kirjassa Eija Wager kertoo hauskasti ja kiinnostavasti niin elämästään, rakkaista eläimistään ja kyläläisistä kuin byrokratian ja kunnallispolitiikan mysteereistä. Lukijalle näyttäytyy italialainen arki ja sen huolet, murheet ja ilot."

Pahoittelut kuvan koosta, pienempänä se näytti turhan sottaiselta ja epäselvältä. Toimittaja ja kirjailija Eija Wager on tähän mennessä kirjoittanut tämän kirjan lisäksi 3 muuta teosta, Koirani haukkuu italiaksi, Vuorten valo ja Paluumuuttajan päiväkirja. Tupaantuliaiset Italiassa on näistä julkaisujärjestyksessä ensimmäinen. 

Tiesin ihastuvani kirjaan heti vilkaistuani ensimmäisen kerran kirjan kantta, etenkin nimeä, ja Italian suurena ihailijana niin sen kulttuurin kuin kaikkeen maahan liittyvän osalta olihan minun haalittava tämä aarre hyllyyni. Eikä mikään turha ostos ollutkaan! Lukeminen vei yllättävän paljon aikaa vaikka kirja paksu onkin, mutten kuitenkaan missään vaiheessa kokenut tylsistyneeni tarinan hitaaseen kulkuun ja samojen askaroiden toistoon, itseasiassa minulle ne olivat kirjassa melkein sitä parasta antia. Juju piilee Wagerin tyylissä kirjoittaa niin elävää ja mielenkiintoista tekstiä, että pelkät kotiaskareetkin hän saa kuulostamaan päivän pieniltä ihmeiltä. Voi tietysti olla että pelkkä tieto siiitä, että tapahtumat sijoittuvat tähän tiettyyn kolkkaan maailmassa, saa minut näkemään ne heti pieninä ihmeinä..

En osaa sanoa Wagerin onnistumistasoa Italian luontoa ja ympäristöä kuvatessa, siellä kun en valitettavasti vielä koskaan ole käynyt, mutta minuun ne ainakin upposivat täydestä. Eläimet ovat suuressa osassa kirjaa, ja niiden touhuja, kuolemia ja syntymiä, oli yllättävän mielenkiintoista lukea kirjailijan omistautuessa niiden hoitoon täysin sydämin. Ihmisiä oli kuvattu kiertelemättä ja suorin sanoin, ja välillä katosin tarinan syövereihin niin että ihmisetkin tuntuivat ihan kuin omilta tutuilta. Kirjassa oli käytetty paljon italiankielistä sanastoa pikkusanoja ja sanontoja varten, ja vasta vuoden kieltä opiskeelle oli helpotus löytää myös suomenkieliset käännökset, vähän tuli napattua omaankin sanavarastoon talteen. Uuden kappaleen alussa oli aina pieni mustavalkokuva tilalta, joka antoi kivaa piristettä lukemiseen.

Kirjasta olisi voinut vielä tuoda esille vaikka mitä, mutta lopetan arvostelun toteamalla vain, että paljon kirjasta pidin ja nautin, ja uskallan kyllä suositella niillekin, jotka eivät välttämättä heti sanasta Italia heitä ilmassa kaksoishypervoltteja. Itse tulen varmasti eksymään vielä toistenkin Eija Wagerin kirjojen pariin.

Loisto Oy, s. 500.
Omasta hyllystä.
Arvosana: 9½. Ensin teki mieli antaa 10-, mutta jostain syystä tuo alempi numero kuulosti kuitenkin paremmalta. Hyvä kirja.



keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Eero Ojanen- Ajan filosofia


Aika on kaikkialla ja liittyy kaikkeen. Filosofi ja kirjailija Eero Ojanen kirjoittaa ajasta ja käy kirjassaan läpi pala palalta ajan eri ulottuvuuksia kuitenkaan tuomitsematta täysin mitään tiettyjä ajan määritelmiä. Aika ja ikuisuus, ajan henki ja ajan synty ovat vain pari esimerkkikappaletta, joihin Ojanen sisällyttää niin omia ajatuksistaan kuin muiden oivalluksiakin.

Olemme samanaikaisesti sekä itse ajassa että sen ulkopuolella, on olemassa "meidän aikamme", aika on henkistä olemassaoloa, todellisuuden henkinen rakenne. Käsitteenä aika on niin laaja ja mittava, ettei sitä voi Ojasen mukaan määritellä kovinkaan järkevästi, mikä taas on hänestä vain hyvä ja positiivinen asia. Jos aika haluttaisiin määritellä, se pitäisi ensin tuntea läpikotaisin, jonka jälkeen se vasta voitaisiin kiteyttää pariin lauseeseen. Se taas on tietysti  mahdotonta ajan laajuuden vuoksi, ja siksi Ojanen tähtääkin kirjassa tietynlaiseen ajan hahmottamiseen, jossa hän omasta mielestäni onkin onnistunut kiitettävästi. Kirjailijan teksti sisältää paljon viittauksia kristinuskoon, esimerkiksi Ajan synty- kappaleessa hän puhuu Raamatun luomiskertomuksesta, kuinka aika loi ihmisen ja maailman yhteen, miksi luomiseen meni juuri se seitsemän päivää eikä vaikka kahdeksan, ja ylipäätään miksi aikaa korostetaan niin suuresti luomiskertomuksessa.

Pidin kirjasta, se oli lyhyt, helppo ja ajatuksia herättävä. Monet asiat kirjassa olivat kuitenkin jo ennestään tuttuja juttuja, joten mitenkään maailmaa avartava tai elämää mullistava kokemus tämä ei siis ollut. Se ei silti häirinnyt lukukokemusta, vaan nautin selkeästä kirjoitusasusta ja rytmittelystä, sekä Ojasen sujuvasta ja nokkelasta kielenkäytöstä. Ihan lukemisen arvoinen kirja siis, saa nähdä tulenko tulevaisuudessa lukemaan muitakin Ojasen tekstejä.

Kirjapaja, s. 136
Oma kirja.
Arvosana: 8- Kirjassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta ei mitään kovin uuttakaan.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kirjastotädille terveisiä!

Kuukausi on hurahtanut ihan hetkessä kinkkisen koeviikon ja muiden asioiden hoitamisessa, kirjastonkirjoistakin ehdin haalia käteen 10e myöhästymismaksuja kiireiden viedessä ajatukset. Lukeminen on siis viime aikoina pakosti jäänyt vähän takavasemmalle, mutta ajattelin ilmoitella että hengissä ollaan ja nyt taas arjen rauhoittuessa kunnon luku-urakka alkaa!

Jane Austenin Pride and Prejudice on seissyt nyt jo hyvän aikaa kirjahyllyssä lukemattomana, ei vaan ole jotenkin juoni vielä napannut. Ajattelinkin jättää kirjan muhimaan hetkeksi ja aloittaa jotain muuta mukavaa, Tupaantuliaiset Italiassa on jo melkein läpi kahlattu ja siitä myöhemmin lisää. Joululahjalistakin näyttää aika kirjapainoiselta, joten kirjoista ei varmasti ainakaan lähiaikoina tule olemaan puutetta.


                                                       
Joulunodotuksia ja hyviä lukuhetkiä!