torstai 28. huhtikuuta 2011

Peter Pezzelli- Italiantunnit

 
Peter Pezzellin Italiantunnit on tarina elämästä, toivosta ja sydänsuruista, kokemuksista ja ennen kaikkea rakkaudesta, joka parantaa suurimmatkin haavat.
Carter Quinn on juuri palannut kotiinsa Rhode Islandiin, epävarmana lähes kaikesta muusta paitsi suunnitelmistaan matkustaa Italiaan ja etsiä sieltä unelmiensa nainen. Näin tehdäkseen hänen täytyy ensin oppia puhumaan italiaa, ja hänen opettajanansa toimii Giancarlo Rosa, Italiasta Amerikkaan aikoinaan opiskelemaan lähtenyt ja sinne lopulta jäänyt musiikinopettaja, jonka kesälomasuunnitelmiin kuuluu kaikkea muuta kuin italiankielen opettaminen.



Totuushan on että luin kirjan vain siksi, koska käväistessäni viime viikonloppuna sukulaisilla olin unohtanut oman kirjani kotiin (mikä virhe!) ja pakon edessä oli napattava heidän hyllyistään jotakin lukuhimoa kartoittamaan. Kirjan luki nopeasti parin illan aikana.

Aihehan kirjassa on mitä mielenkiintoisin, nimittäin haaveilen itsekin yksityisistä italiantunneista joissa pääsisi urakalla opiskelemaan opettajan valvovan silmän alla. Kirjan juoni oli kuitenkin hyvin simppeli ja ennalta-arvattava kuten vähän odotinkin, kieli töksähtelevää ja mielikuvituksetonta. Hahmoista tuskin tarvitsee edes mainita.

Mutta en valita, oli kiva lukea italia-aiheinen kirja ihan jo senkin takia että sain taas innostuksen kertailla kyseistä kieltä itsekseni (opiskelin italiaa hetken aikaa, mutta ajanpuutteen vuoksi jouduin lopettamaan) ja haaveilla kenkämaahan matkustamisesta!

Kirja oli kirjavalioiden lyhennelmä alkuperäisestä versiosta.


Mummun kirja, s. 109
Kansi: Kansi on nätti, pidän maisemasta ja mielellään istuskelisin itse tuossa kiviaidan päällä picnicillä. 4.
Teksti: Italia-aihe pelasti, muuten olisin varmasti jättänyt kesken. 2.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Mika Waltari- Suuri illusioni




Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani vuodelta 1928 on löytänyt aina uuden nuorison eikä ihme: harvassa kirjassa on sellaista yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Sen ilmestyttyä arvovaltainen kriitikko Rafael Koskimies kirjoitti: 

"Rakkausen illusionin särkyminen, joka on Mika Waltarin romaanin johtoaineena, on esitetty sellaisella älyllisellä loistolla ja kypsyneisyydellä, joka ehdottomasti pakottaa kuulemaan kirjailijan sanoja ja ajatuksia.




Kirjan päähenkilönä toimii mies nimeltä Hart, joka rakastuu palavasti Caritakseen, naiseen, jolla on kylmät, moniväriset silmät ja johon moni muu mies on jo langennut. Hart ystävystyy lujasti herra Hellakseen, pitkään, kakerasilmäiseen kirjailijaan, jolla on yhteinen menneisyys Caritaksen kanssa ja jonka tunteet eivät ole ajan myötä ehtineet kadota. Erilaisia tunteita ryöpyy suuntaan jos toiseen, rakkaus on riipivää ja kiduttavaa ja kuitenkin juuri se suurin syy, minkä vuoksi kannattaa elää ja kuolla. Elämä on lopulta vain yksi suuri illusioni.

"Mutta keväällä hän on varmasti Pariisissa."


Hartin ja Hellaksen toveruus oli minulle yksi kiinnostavimmista asioista kirjassa, siinä oli jotain niin herttaista. Pidin kirjan rikkaasta kielestä ja nuoren Waltarin kypsästä ajatuksenjuoksusta, tarina tempaisi minut mukaansa viimeisille sivuille saakka, mutta kansien painautuessa kiinni ei jäänyt kuitenkaan sen kummemmin ajatuksiin.
Oli myös hauska lukea kun päähenkilö matkustaessaan kulki pitkin Saksan katuja, samaan aikaan kun itsekin makasin Saksan nurmella auringosta ja kirjasta nautiskellen, sen hetken tulen varmasti muistamaan aina. 

Waltarilta en ole harmikseni aiemmin lukenut muuta kuin hänen runoteoksensa Pöytälaatikko. Muistoja ja muistiinpanoja 1945-1967, josta kyllä pidin kovasti. Lainaan erästä hänen runoistaan, joka kiteyttää mielestäni hyvin Suuren illusionin sanoman ystävyyden merkityksestä.


"Elämän syksyn tullessa
ainoa todellinen runo:
Tuntea läheiseksi, ystäväksi
toinen ihminen
sanoitta."

Ensimmäinen klassikkokirja saatu luettua, 9/10 jäljellä!


Oma kirja, s. 294
Kansi: Hassua sinänsä, mutta vaikka kirja on kansiltaan hyvin yksinkertainen niin jostain syystä se kuitenkin miellyttää kovasti. Suuret kirjaimet pomppaavat heti silmään ja keltainen väri on piristävän erilainen. 4.
Teksti: Waltarin teksti iski minuun, Mikael Karvajalka on vuorossa seuraavaksi. En tiedä pitäisikö antaa 4 vai 5, koska toisaalta kirjasta ei jäänyt puuttumaan mitään, mutta en haluaisi ihan 5 kuitenkaan antaa. Äh, 4.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Bücher


Suomessa jälleen! Reissu oli oikein onnistunut ja nautin kovasti edeltäneestä viikosta, Saksassa oli niin lämmintä ja vihreää että mielellään sinne olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Nenä paloi auringossa ja pisamia tuplaten lisää, hah.


3 kirjaa tuli napattua reissusta mukaan, kaksi ostin lentokentältä ja yhden Saksalaisesta kirjakaupasta.


  
Emma Donoghue: Room
Donna Milner: The promise of rain
Carolina de Roberts: The invisible mountain
 
Room:ia kerkesin jo aloitella enkä meinaa saada käsiäni irti siitä, seuraavat yöt menevät taatusti lukiessa! The promise of rain ja The invisible mountain odottelevat vielä vuoroaan, entuudestaan en kirjoista tiedä mitään (mikä on vaihteeksi ihanan virkistävää), mutta takakansitekstit ainakin lupailivat hyvää. 


Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta oli myös ehtinyt kotiutua reissusta palatessani, kiitokset vielä Karoliinalle kirjasta!


Näillä siis jatketaan, nyt riennän lukemaan muiden blogitekstejä!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Bis später!

Huomenissa lähden seikkailemaan Saksan puolelle, joten viikon ajan tulee olemaan pientä hiljaiseloa täällä blogin puolella. Suuresta illusionista tulee arvostelu heti reissun jälkeen, ja katsotaan jos joku muukin kirja tulisi lukaistua reissun aikana.

Nyt pakkaamaan, heipodei!