Juhani Aho: Papin tytär ja Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Koneen hetkittäisestä irtisanoutumisesta johtuen kirjoitustauko venyi hieman tarkoitettua pidemmäksi. Nyt kone taas onneksi raksuttaa normaalin verkkaiseen malliinsa ja pääsen jälleen päivittämään lukukokemuksia tänne blogin puolelle.

Netin takkuilun aikana sain luettua Juhani Ahon Papin tyttären sekä Tove Janssonin Muumipapan urotyöt.

Papin tytär on kertomus nuoresta Ellistä, joka elää maalaispappilan rajoittavissa, ahdasmielisissä oloissa vailla mahdollisuuksia ilmaista itseään. Tyttöjen kasvatus ja naisten yleinen yhteiskunnallinen asema on vielä hataralla pohjalla, mutta siitä huolimatta isä antaa tyttärelleen mahdollisuuden opiskeluun siinä toivossa, että tyttärestä kasvaisi koulun ohella kuuliainen ja hiljainen nuori nainen. Mutta kun Elli sitten palaa takaisin kotikyläänsä, hän kantaa mukanaan kuuliaisuuden sijaan vain nuoren tytön painavaa surua sekä paheksuttavaa kaunokirjallisuutta.

Papin tytär herättää ajattelemaan; yhä edelleen on olemassa maita ja ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä ettei naisen tulisi näkyä eikä kuulua, ellei sitten miesten mieliksi. Ellin kohtalo jäi nälvimään, tytön oli alistuttava kohtaloonsa kuten hänen äitinsäkin oli nuoruudessaan joutunut tekemään. Lukemisen jälkeen jäi harmaa olo, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että tämä tuli luetuksi.


Koulun kirja, s.138

Tove Janssonin Muumipapan urotyöt on monien bloggaajiekin kovasti kehuma pienisuuri kirja Muumipapan villistä nuoruusvuosista. Kirja on suloisen hellyyttävä ja pikkuinen kahvipurkissa elävä ja nappeja keräilevä Hosuli nousi heti yhdeksi suosikkihahmoistani.


Kirjassa Muumipappa lukee Muumipeikolle, Nuuskamuikkuselle ja Nipsulle omia muistelmiaan, joissa törmätään niin drontti Edvarttiin kuin laumaan kaikkiruokaisia tahmatassuja, ja seikkaillaan mitä erilaisimmissa ympäristöissä sekä veden alla, taivaalla, että maan pinnalla. Merenhuiske kuljettaa minne ystävykset Juksu, Fedrikson, Muumipappa ja Hosuli milloinkin kaipaavat, ja kyydissä viihtyy varmasti kaikenikäiset seikkailijasielut.

 Oma kirja, s. 158