Jenny Downham- Ennen kuin kuolen

Tämäkin on nyt sitten luettu ja koettu. En oikein jaksa/osaa kommentoida tätä kirjaa, kun niin monet muut ovat sen jo puolestani tehneet. Kokeillaan kuitenkin.

Aluksi kirjan päähenkilö, 16-vuotias Tessa ärsytti minua. Koskaan ei tiedä milloin tarkalleen tulee oma vuoro lähteä, joten en jaksanut ymmärtää miksi hänen sairautensa (leukemia) loi hänelle oikeuden olla niin inhottava muille. Tuntui ettei hän koskaan ollut täysin tyytyväinen mihinkään, vaikka juuri tuollaisena hetkenä sitä luulisi toisen koittavan olla mukava ja iloinen niin kauan kun siihen vain on mahdollisuus. Sitten mietin miten olisin itse käyttäytynyt samaisessa tilanteessa, jos tietäisin kuolevani suhteellisen pian. Todennäköisesti melko samoin kuin Tessa.

Alku oli jotenkin ehkä turhan kliseinen, mutta silti kirjassa oli sitä vahvaa, kirpeää elämänmakua joka piti minut tiukasti kansien sisällä. Tessan taistelu sairauttaan vastaan ja hänen tekemänsä lista asioista, jotka hänen tulee kokea ennen kuolemaansa, olivat riipaisevaa ja ajatusta herättävää luettavaa. Kun olin lukemassa kirjan paria viimeistä kappaletta, alkoi sataa lunta. Se herätti minussa voimakkaan tunnereaktion ja vaikka alussa kuvittelin voivani lukea kirjan ilman itkua, kyyneleet vierivät pitkin kasvoja kirjailijan kiitoksiin asti. Painaessani kannet kiinni ja katsahtaessani ulos, lumi oli poissa ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalta. Se oli jotenkin todella kaunis, henkilökohtainen hetki.

Pidin siis kirjasta sen alusta huolimatta. Adam oli kuin taivaalta tipahtanut enkeli Tessan elämässä ja oli katkeransuloista lukea heidän kiintymyksestään toisiinsa. Kuten muutkin kirjan lukeneet, heräsin ajattelemaan kuinka jokainen päivä todella on siunattu ja niistä pitäisi repiä kaikki mahdollinen irti, huonoinakin hetkinä. Lopulta elämässä tärkeintä on tilaisuus saada rakastaa niitä kaikkein läheisimpiä ihmisiä koko sydämestään, ilman heitä elämässä ei ole mitään mieltä. 

Jos tämä arvostelu kuulostaa liian kliseiseltä, lue kyseinen kirja. Ja vaikka ei kuulostaisikaan, lue se silti, ihan varmuuden vuoksi.

Alkuperäinen nimi: Before I die

Otava, sivuja 379.

Oma kirja.

Arvosana: En tahdo antaa arvosanaa, se ei sovi tälle kirjalle. Ei kuitenkaan 10.