Aika on kaikkialla ja liittyy kaikkeen. Filosofi ja kirjailija Eero Ojanen kirjoittaa ajasta ja käy kirjassaan läpi pala palalta ajan eri ulottuvuuksia kuitenkaan tuomitsematta täysin mitään tiettyjä ajan määritelmiä. Aika ja ikuisuus, ajan henki ja ajan synty ovat vain pari esimerkkikappaletta, joihin Ojanen sisällyttää niin omia ajatuksistaan kuin muiden oivalluksiakin.
Olemme samanaikaisesti sekä itse ajassa että sen ulkopuolella, on olemassa "meidän aikamme", aika on henkistä olemassaoloa, todellisuuden henkinen rakenne. Käsitteenä aika on niin laaja ja mittava, ettei sitä voi Ojasen mukaan määritellä kovinkaan järkevästi, mikä taas on hänestä vain hyvä ja positiivinen asia. Jos aika haluttaisiin määritellä, se pitäisi ensin tuntea läpikotaisin, jonka jälkeen se vasta voitaisiin kiteyttää pariin lauseeseen. Se taas on tietysti mahdotonta ajan laajuuden vuoksi, ja siksi Ojanen tähtääkin kirjassa tietynlaiseen ajan hahmottamiseen, jossa hän omasta mielestäni onkin onnistunut kiitettävästi. Kirjailijan teksti sisältää paljon viittauksia kristinuskoon, esimerkiksi Ajan synty- kappaleessa hän puhuu Raamatun luomiskertomuksesta, kuinka aika loi ihmisen ja maailman yhteen, miksi luomiseen meni juuri se seitsemän päivää eikä vaikka kahdeksan, ja ylipäätään miksi aikaa korostetaan niin suuresti luomiskertomuksessa.
Pidin kirjasta, se oli lyhyt, helppo ja ajatuksia herättävä. Monet asiat kirjassa olivat kuitenkin jo ennestään tuttuja juttuja, joten mitenkään maailmaa avartava tai elämää mullistava kokemus tämä ei siis ollut. Se ei silti häirinnyt lukukokemusta, vaan nautin selkeästä kirjoitusasusta ja rytmittelystä, sekä Ojasen sujuvasta ja nokkelasta kielenkäytöstä. Ihan lukemisen arvoinen kirja siis, saa nähdä tulenko tulevaisuudessa lukemaan muitakin Ojasen tekstejä.
Kirjapaja, s. 136
Oma kirja.
Arvosana: 8- Kirjassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta ei mitään kovin uuttakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti