Eija Wager- Tupaantulaiset Italiassa

Ajatukset tukkeutuivat, joten laitan tähän nyt sitten tylsänä suoraan kirjan takakannen tekstin:

"Italiassa asuva toimittaja Eija Wager toteutti haaveensa ja osti maapalan pienestä vuoristokylästä Como-järven länsirinteillä. Hän muutti Milanosta Molobbioon, teetti puolilahosta navetasta tuvan, raivasi ja rakensi oman maaseutuidyllinsä. 

Kirjassa Eija Wager kertoo hauskasti ja kiinnostavasti niin elämästään, rakkaista eläimistään ja kyläläisistä kuin byrokratian ja kunnallispolitiikan mysteereistä. Lukijalle näyttäytyy italialainen arki ja sen huolet, murheet ja ilot."

Pahoittelut kuvan koosta, pienempänä se näytti turhan sottaiselta ja epäselvältä. Toimittaja ja kirjailija Eija Wager on tähän mennessä kirjoittanut tämän kirjan lisäksi 3 muuta teosta, Koirani haukkuu italiaksi, Vuorten valo ja Paluumuuttajan päiväkirja. Tupaantuliaiset Italiassa on näistä julkaisujärjestyksessä ensimmäinen. 

Tiesin ihastuvani kirjaan heti vilkaistuani ensimmäisen kerran kirjan kantta, etenkin nimeä, ja Italian suurena ihailijana niin sen kulttuurin kuin kaikkeen maahan liittyvän osalta olihan minun haalittava tämä aarre hyllyyni. Eikä mikään turha ostos ollutkaan! Lukeminen vei yllättävän paljon aikaa vaikka kirja paksu onkin, mutten kuitenkaan missään vaiheessa kokenut tylsistyneeni tarinan hitaaseen kulkuun ja samojen askaroiden toistoon, itseasiassa minulle ne olivat kirjassa melkein sitä parasta antia. Juju piilee Wagerin tyylissä kirjoittaa niin elävää ja mielenkiintoista tekstiä, että pelkät kotiaskareetkin hän saa kuulostamaan päivän pieniltä ihmeiltä. Voi tietysti olla että pelkkä tieto siiitä, että tapahtumat sijoittuvat tähän tiettyyn kolkkaan maailmassa, saa minut näkemään ne heti pieninä ihmeinä..

En osaa sanoa Wagerin onnistumistasoa Italian luontoa ja ympäristöä kuvatessa, siellä kun en valitettavasti vielä koskaan ole käynyt, mutta minuun ne ainakin upposivat täydestä. Eläimet ovat suuressa osassa kirjaa, ja niiden touhuja, kuolemia ja syntymiä, oli yllättävän mielenkiintoista lukea kirjailijan omistautuessa niiden hoitoon täysin sydämin. Ihmisiä oli kuvattu kiertelemättä ja suorin sanoin, ja välillä katosin tarinan syövereihin niin että ihmisetkin tuntuivat ihan kuin omilta tutuilta. Kirjassa oli käytetty paljon italiankielistä sanastoa pikkusanoja ja sanontoja varten, ja vasta vuoden kieltä opiskeelle oli helpotus löytää myös suomenkieliset käännökset, vähän tuli napattua omaankin sanavarastoon talteen. Uuden kappaleen alussa oli aina pieni mustavalkokuva tilalta, joka antoi kivaa piristettä lukemiseen.

Kirjasta olisi voinut vielä tuoda esille vaikka mitä, mutta lopetan arvostelun toteamalla vain, että paljon kirjasta pidin ja nautin, ja uskallan kyllä suositella niillekin, jotka eivät välttämättä heti sanasta Italia heitä ilmassa kaksoishypervoltteja. Itse tulen varmasti eksymään vielä toistenkin Eija Wagerin kirjojen pariin.

Loisto Oy, s. 500.
Omasta hyllystä.
Arvosana: 9½. Ensin teki mieli antaa 10-, mutta jostain syystä tuo alempi numero kuulosti kuitenkin paremmalta. Hyvä kirja.