Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Siilin eleganssi on niitä kirjoja, joiden houkuttelevien kansien sisältö yllättää upealla ja sydäntä lämmittävällä tarinallaan. Kirja oli hyvin nautinnollinen lukuelämys ja ahmin sivuja kaksin käsin heti ensiluvuista lähtien. Lopulta painaessani kirjan takakannen kiinni koin suuren ahaa-elämyksen ja kyynelehdin lopun iltaa kirja tiiviisti kainalossa. Ja mikä parasta, loppu oikeasti osasi yllättää minut! Siitä jos jostakin olin superiloinen.

Siilin eleganssi kertoo kerrostalon ovenvartiasta, Renee Michelistä, joka on intohimoinen kulttuurinharrastaja, mutta pitää tämän puolen itsestään visusti omana tietonaan. Kerrostalossa asuva kaksitoistavuotias Paloma Josse, fiksu ja paljon pohiskeleva tyttö, on päättänyt, että kolmetoistavuotissyntymäpäivänään hän tekee itsemurhan välttääkseen päätymästä tyhjänpäiväiseen kultakalamaljaan. Kakuro Ozun muuttaessa taloon kaikkien kolmen elämä muuttuu ja sekä Renee että Paloma oppivat tärkeitä asioita elämästä ja itsestään.
  
Pidin kirjan kerrontatavasta ja juonen omaperäisyydestä. Kertojana toimii vuoron perään sekä Paloma että Renee, ja oli mukava seurata vuoroin kummankin elämää ja ajatuksia. Ihmiset oli kuvattu mukavan persoonallisesti ja kirjan lopussa huomasin kiintyneeni ja samaistuneeni jokaiseen hahmoon. Teksti on hyvin elämänmakuista ja pohtivaa, mitä oli tietysti miellyttävää luettavaa tällaiselle pohdiskelijaneitoselle. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, etenkin jos etsii jotain elämänmakuista ja lämpimän haikeaa luettavaa syksyn viileneviin ilmoihin!

Gummerus, sivuja 370.  

Löytyy omasta kirjahyllystä.  

Arvosana: 9+, alku syttyi ehkä hiukan hitaanpuoleisesti verrattuna loppupuolen tempaavuuteen, joten siitä pieni miinus.