lauantai 22. tammikuuta 2011

Relax.

Joudun jälleen toistamaan itseäni ja toteamaan, että tuo lukeminen on kyllä kieltämättä tössähtänyt seinään. On hirmu vaikeaa löytää aikaa lukemiselle, kun koulu ja työ vievät vapaa-ajan huishais kauas pois. Pahinta on se, että vaikka illalla olisikin se pari tuntia minä-aikaa, niin tuntuu ettei enää yksinkertaisesti osaa jäädä hetkeksi paikalleen ja ihan vain rentoutua ja lukea. Melkein hirvittää koko sana rentoutuminen, eihän siihen ole aikaa kun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota ja sitten olisi vielä se ja se..

Tänä aamuna iski eteen täysi-ikäisyys. Täytin siis tosiaan 18, miten sekin pääsi tulemaan niin yllättäen? 

Mietin jokatapauksessa aamulla tätä blogia ja koko kirjaharrastusta ja totesin, että otan siitä ihan turhia paineita harteilleni. "Pakko kirjoittaa vähintään kerran viikossa", "ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä kirjoitan", "miksi en ole yhtä hyvä", kaikenlaisia hulluja ajatuksia pyörinyt blogin aloittamisen jälkeen. Ja ihan turhaan. Minähän luen siksi että olen koko elämäni siitä nauttinut, en siksi että niin on pakko tehdä.

Aijon nyt ottaa rauhallisesti koko blogin suhteen. On vähän sellainen tunne, että mitä enemmän annan asian olla, sitä enemmän oikeastaan tunnen halua kirjoittaa tänne. Ja jos ei ole aikaa lukea niin sitten ei vain ole, koitan jatkuvasti sisäistää tuota ajatusta pääkalloon, vaikka se tuntuukin niin vaikealta myöntää. Kellään samoja kokemuksia tästä?

Tämäkin piti nyt sitten kirjoittaa, vähän turha teksti ehkä, mutta sainpahan ainakin oman mielenrauhani takaisin. Pitäisi valmistautua töihin lähtöön, saa nähdä eksynkö vielä illalla ihan itsestään kirjan pariin. :)

3 kommenttia:

Lauren kirjoitti...

Hyvää täysi-ikäistymistä! :--)

Minullakin on kamala stressi päällä lukemattomuudesta. Tai kyllähän minä luen joka päivä, helkkari vieköön luenkin, mutta ne koostuvat lähinnä koulukirjoista ja illalla ennen nukkumaanmenoa suon itselleni lyhyen lukuhetken kaunokirjallista kirjaa. Kun se ns. oikea lukeminen rajoittuu vain iltoihin, niin tekisi mieli lukea koko ajan! Mutta en vain ehdi kun on koulukirjoja (kahden sorttista ainetta), kertauskursseja, kotihommia, poikaystävänkin huomioon ottamista ja vaikka mitä, puuh!

Välillä myös itsekin mietin, että voi hitto kun se tällä hetkellä luvun alla oleva kirja on venynyt jo monta viikkoa enkä ole vieläkään edes puolessa välissä ja olisi niin kivaa jo kirjoittaa siitä blogiin, ärsyttää kun olen hidas ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta sitten koitan tosiaan ajatella, että mun blogi on mun blogi, mähän kirjoitan sinne niin usein tai harvoin kuin itse tykkään. Se on mun lukupäiväkirja, jossa muitten kommentit ja keskustelut ovat vain plussaa. En kirjoita sitä muille vaan itselleni.

Tsemppiä sinne :)

Meri kirjoitti...

Mitähän taas käynyt kun kuvittelin kirjoittaneeni uusimpaan tekstiisi kommenttia, mutta nyt kun kävin tarkastamassa niin mitään ei näy? :o Elektroniikka ei tunnu oikein olevan samoilla linjoilla meikäläisen kanssa..

Tosiaan, on rankkaa olla sekä kirjallisuuden harrastaja että opiskelija, tuntuu välillä ihan mahdottomalta sumplia niitä kahta asiaa yhteen vaikka molemmissa kuitenkin kyse siitä lukemisesta. Läräsin tuossa yksi ilta vanhoja päiväkirjoja läpi (olen aina pitänyt päiväkirjaa, mutta nuo oli ehkä 9-13v. ajoilta?) ja sieltä löytyi joka toisen päivän kohdalla teksti "olin koko päivän kirjastossa ja luin sen ja sen kirjan". Oi kun pääsisi palaamaan takaisin noihin huolettomiin aikoihin ja piiloutumaan kirjahyllyjen nurkkiin niin pitkäksi aikaa kun siltä tuntuu, näin vanhempana kuulostaa ihan unelmaelämältä.

Siulle isot tsempit ja onnenpotkut yo-kokeisiin, varmasti sujuvat hyvin! =)

Lauren kirjoitti...

Se on tämä bloggerin ihmeellisen ihana maailma :--)

Oi, totta! Olisipa ihanaa olla taas se 10-vuotias lapsi, jolla ei ollut mitään sen suurempaa vastuuta kannettavanaan ja kaikki vapaahetket pystyi käyttämään kirjojen lukemiseen. Silloin tuli kyllä luettua! Joskus yläasteikäisenä näin vanhaa opettajaani ensimmäiseltä ja toiselta luokalta, tuli jossain kadulla vastaan, ja hetken siinä vaihdeltiin kuulumisia. Hän tietenkin heti ensimmäisenä kysyi, että luenko yhä edelleen paljon kirjoja? Varmaan me kaikki kirjabloggaajat ollaan oltu lapsinakin yhtä kovia lukutoukkia kuin nykyäänkin, ehkä enemmänkin juuri sen vapaa-ajan vuoksi. Good old days :--)

Kiitos paljon tsempistä!