Relax.

Joudun jälleen toistamaan itseäni ja toteamaan, että tuo lukeminen on kyllä kieltämättä tössähtänyt seinään. On hirmu vaikeaa löytää aikaa lukemiselle, kun koulu ja työ vievät vapaa-ajan huishais kauas pois. Pahinta on se, että vaikka illalla olisikin se pari tuntia minä-aikaa, niin tuntuu ettei enää yksinkertaisesti osaa jäädä hetkeksi paikalleen ja ihan vain rentoutua ja lukea. Melkein hirvittää koko sana rentoutuminen, eihän siihen ole aikaa kun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota ja sitten olisi vielä se ja se..

Tänä aamuna iski eteen täysi-ikäisyys. Täytin siis tosiaan 18, miten sekin pääsi tulemaan niin yllättäen? 

Mietin jokatapauksessa aamulla tätä blogia ja koko kirjaharrastusta ja totesin, että otan siitä ihan turhia paineita harteilleni. "Pakko kirjoittaa vähintään kerran viikossa", "ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä kirjoitan", "miksi en ole yhtä hyvä", kaikenlaisia hulluja ajatuksia pyörinyt blogin aloittamisen jälkeen. Ja ihan turhaan. Minähän luen siksi että olen koko elämäni siitä nauttinut, en siksi että niin on pakko tehdä.

Aijon nyt ottaa rauhallisesti koko blogin suhteen. On vähän sellainen tunne, että mitä enemmän annan asian olla, sitä enemmän oikeastaan tunnen halua kirjoittaa tänne. Ja jos ei ole aikaa lukea niin sitten ei vain ole, koitan jatkuvasti sisäistää tuota ajatusta pääkalloon, vaikka se tuntuukin niin vaikealta myöntää. Kellään samoja kokemuksia tästä?

Tämäkin piti nyt sitten kirjoittaa, vähän turha teksti ehkä, mutta sainpahan ainakin oman mielenrauhani takaisin. Pitäisi valmistautua töihin lähtöön, saa nähdä eksynkö vielä illalla ihan itsestään kirjan pariin. :)