maanantai 28. helmikuuta 2011

Anja Snellman- Lemmikkikaupan tytöt




 14-vuotiaat lemmikkikaupan työntekijät ja ystävykset Linda ja Jasmin katoavat yllättäen joulukuun ensimmäisellä viikolla. Jo miehensä menettäneen Jasminin äidin, Saran, elämä kääntyy tuona kohtalokkaana maanantaipäivänä raiteiltaan. Poliisit aloittavat etsinnät ja löytävät lopulta toisen tytöistä, Lindan, kuolleena. Jasmin tuntuu kuitenkin kadonneen jäljettömiin.






Tarina kerrotaan kolmen ihmisen näkökulmasta; Jasminin, lemmikkikaupassa työskentelevän maahanmuuttajan Randin, sekä Jasminin äidin, gynekologina työskentelevän Saran. Pidin tästä asetelmasta, se sopi kirjaan hyvin sekä antoi eri näkökulmia joista tarkistella tyttöjen kohtaloa.

Lemmikkikaupan sisällä toimii Wet Pet Club, jossa alaikäiset tytöt ansaitsevat extrarahaa toimimalla prostitoituina. Jasmin ja Linda ajautuvat näihin piireihin tyttöjen äitien ollessa täysin tietämättöminä lastensa toimista. 
 Lemmikkikauppaan syttyy tulipalo, ja sen aikana Bruno Max Huber, Kastaja, joka on jo hyvän aikaa seuraillut tyttöjä Wet Pet Clubissa, kaappaa Jasminin ja ottaa tämän luokseen asumaan. Kastaja tahtoo puhdistaa tytön synneistä ja antaa tälle uuden, puhtaan elämän, eristäen tytön kokonaan ulkomaailmasta. 


Kirja oli hyvä. Se ei kuitenkaan pahemmin järkyttänyt tai ahdistanut, vaan oli hyvin helppolukuinen, kuten Kuutarkin on maininnut omassa blogissaan. Voi olla, että jos olisin itse nuoren tytön äiti, näkisin kirjan ihan toisessa valossa. 

Samaistuminen hahmoihin oli vaikeaa. En ole nuoren tytön äiti, enkä toisaalta pystynyt asettamaan itseäni Jasmininkaan asemaan, sillä oli lopulta aika vaikea kuvitella miten normaali tyttö ajautuisi muka noin helposti ja nopeasti tuollaiseen tilanteeseen, prostitoiduksi ja klubin nurkille tanssimaan. Myös kirjan loppuun oli melko pettynyt, odotin jotain ihan muuta.  

Kokonaisuutena pidin kuitenkin kirjasta ja se piti hyvin otteessaan. Aihe on tärkeä ja on hienoa, että Snellman on tuonut sen tämän kirjan avulla esille.

Oma kirja
Otava, s. 315
Kansi: 3
Teksti: 3. Loppu lössähti, eikä kirja jäänyt mitenkään erityisemmin mieleen. Kuitenkin tärkeästä aiheesta kirjoitettu, hyvä perusteos.

6 kommenttia:

Booksy kirjoitti...

Minusta tämä oli tosi ahdistava kirja, vaikken myöskään osannut eläytyä henkilöihin. Tulin oikein vihaiseksi tämän luettuani *grh* mutta voihan sitä pitää myös hyvän kirjan merkkinä että herättää tunteita ;-)

Kirsi Hietanen kirjoitti...

Vihaiseksi tulin minäkin. Jotenkin oli helppo tunnistaa tyttöjen pissisleikit. Pelottavakin kirja oli, itsellä kun on teini-ikäinen tytär... Lopusta olen samaa mieltä Merin kanssa, se lössähti epäuskottavuuden takia.

Meri kirjoitti...

Tuo aihe itsessään saa ehdottomasti niskakarvat pystyyn ja vihaiseksi, en tiedä miksi sitten kirjalla ei ollut ihan sellaista vaikutusta? Ehkä odotukset olivat liian korkealla ja siksi lukukokemus jäi vähän kuivaksi.

Elma Ilona kirjoitti...

Tämä on todella kiinnostava aihe, en ole lukenut kirjaa koska olen kahden tyttölapsen äiti ja hyvin herkkä... kuten sanoit, aihe on tärkeä ja on hieno juttu että Snellman on nostanut sen kaapista pöydälle niin sanoakseni.

Meri kirjoitti...

Elma, kahden tyttölapsen äitinä en varmaan minäkään lukisi, kuitenkin sen verran ahdistavaa aihetta käsittelee tuo kirja. Hattua nostan Snellmanille.

Kiitos kommentistasi!

Anonyymi kirjoitti...

Spot on with this write-up, I absolutely think this site needs far more attention.
I'll probably be returning to see more, thanks for the information!
My site :: universal health care