Kulkurin tarina kuvaa 1800- 1900-lukujen vaihteen alamaailmaa ja junissa piilottelevia kerteleviä rikollisia todellisessa villissä lännessä. Kirjailija Jack Blackin kertoo teoksessa omasta elämästään- siitä, kuinka seikkailuja kaipaavasta viattomasta kuoripojasta tuli maankiertäjä, poliisien jahtaama varas, ruoskinta-ja pakkopaitatuomioita kärsivä vanki ja epätoivoinen karkuri.
Valmis. Vei lopulta melko pitkään ennen kuin sain kirjan päätökseen, mutta matka kolisevien tavarajunien kyydissä ja rikollisten valtaamien kujien suojissa oli kyllä ehdottomasti sen arvoinen.
Kirja ei missään nimessä ollut tekstiltään liian synkkämielinen, vaikka rankkoja teemoja sisälsikin. Kirjailija ei turhia mässäillyt karuilla pakkopaita- ja ruoskintakokemuksillaan, vaan omien sanojensa mukaisesti yritti nähdä kokemukset myös muiden näkökulmasta, ulkopuolisen silmin. Kyllä sitä kuitenkin aika järkyttyneenä välillä luki, kuinka epäinhimillisesti vankeja ja jopa pelkkiä kiertolaisia kohdeltiin, kuin he eivät olisi olleet ihmisiä lainkaan.
Vaikka kirjailija ei tahdo puolustella tai selitellä aikaisempia rikoksiaan, hän kuitenkin kertoo, etteivät rikollisetkaan ole pelkkiä tunteettomia raakalaisia. Kunnon rikollinen esimerkiksi varastaa vain pakon edessä, eikä yritä tahallaan tuhota toisen elämää varastamalla esim. tärkeitä arvopapereita. Hän ei tapa kuin pakon edessä, ja jäädessään velkaa jollekin hänen tulee myös maksaa se heti kun mahdollista.
"En tiedä mitään keinoa, jolla voisi suojautua nälkiintyneeltä idiootilta, joka hyppää kimppuusi pimeästä ovensuusta, lyö sinua päähän tylpällä astalolla ja käy taskusi läpi kun makaat jalkakäytävällä. Sellainen toiminta on epäammattimaista, luonnotonta ja vastenmielistä, eikä se koske minua. Psykiatri voi ehkä selittää ja luokitella sen; minä en."
Kirjailijan tärkein pointti on näyttää omien kokemuksiensa pohjalta, kuinka kerran liian rankasti tuomitusta ihmisestä voi kasvaa vasta vankilan seinien sisällä oikea rikollinen, kun häneltä riistetään kerralla mahdollisuudet aloittaa normaali elämä rikollisuuksien sijaan. Hän toteaakin kirjassaan toivovansa ihmisiltä hieman lisää kohtuutta ja hyväksyntää, sekä armollisuutta ensikertalaisia kohtaan, jotka voivat vielä helposti kääntää kelkkansa.
Nautin kirjasta, se antoi paljon ajatuksen aihetta ja myönnettäkööt, että entisen rikollisen ajatusten lukeminen ja elämänvaiheiden seuraaminen oli todella mielenkiintoinen matka.
(Arvostelen nykyisin arvoasteikolla 1-5, koen sen helpommaksi kuin 4-10 jota aikaisemmin käytin.)
Oma kirja
Alkuteos: You can't win
Basam Books, s. 320
Kansi: 5. Kiinnostus kirjaan iski juuri tuon upean mustavalkoisen kansikuvan ansiota.
Tarina: Vahva 4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti