Pakko myöntää että alkuun vähän epäröin haluani lukea tämä kirja. Kiinnostusta oli kyllä, mutta muut kirjat meinasivat silti viedä huomion toisaalle. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen että sain luettua kirjan nimenomaan juuri nyt enkä myöhemmin, kroppa ja juoksukengät kiittää!
Oma kirja, s.175
Kansi: 4
Teksti: 4
Torey Haydenin Hiljaisuuden lapset on tuttua ja laadukasta Haydenia, jonka lukaisee nopeasti mutta jota jää miettimään pitkäksi aikaa.
Yhdeksänvuotias Cassandra joutui isänsä ihmisryöstön kohteeksi, Drake kieltäytyi nelivuotiaana puhumasta kenenkään muun kuin äitinsä kanssa. Molempien lasten kokemukset järkyttävät ja suututtavat, kuinka kamalia asioita tapahtuu ilman että niihin voitaisiin vaikuttaa. Silti kirja herättää toivoa: kamalistakin kokemuksista voi selvitä. Kirjassa kerrotaan myös kahdeksankymmentäkaksi vuotiaasta Gredasta, joka kärsi puheongelmista ja jota Hayden kävi useaan otteeseen katsomassa, mutta tämä henkilö jäi minulle vähän etäiseksi.
Oma kirja, s. 346
Kansi: 4
Teksti: 4
Cecilia Samartinin Señor Peregrino on selviytymistarina Jamiletista, nuoresta meksikolaisnaisesta, jonka selkää peittää valtava syntymämerkki. Hänen kotikylänsä asukkaat pitävät merkkiä paholaisen kädenjälkenä ja syrjivät tyttöä. Lopulta Jamilet jättää kotiseutunsa ja lähtee etsimään parannuskeinoa Yhdysvalloista, ylittäen rajan laittomasti. Jamilet päätyy työskentelemään mielisairaalaan, jossa hän saa hoidettavakseen vanhan espanjalaismiehen, äkäisen ja suorasanaisen herra Peregrinon.
Kirja toimi kivana välipalalukemisena, herra Peregrinon muistot pyhiinvaellusmatkasta olivat tarinan parasta antia. Ei kuitenkaan herättänyt mitään suurempia tunteita.
Oma kirja, s. 381
Kansi: 4
Teksti: 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti