tiistai 20. syyskuuta 2011

Syksyn viimeinen rutistus

Otsikko sen jo kertookin, eli syksyn kirjoitukset ovat siis viimein ohi, vielä koeviikko tässä samaan syssyyn ja sitten voi taas jälleen huokaista hetkeksi.

Palailen koneen äärelle reilun viikon kuluessa, ihanaa syksyä kaikille!



tiistai 13. syyskuuta 2011

David Nicholls: Sinä päivänä


15. heinäkuuta 1988 työväentaustainen älykkötyttö Emma Morley ja varakkaan perheen hulttiopoika Dexter Mayhew päätyvät puolivahingossa samaan sänkyyn. He ovat molemmat juuri valmistuneet Edinburghin yliopistosta ja heillä on koko elämä edessään. Missä he olisivat samana päivänä vuoden päästä? Entä seuraavana? Ja kaikkina sitä seuraavina?


Tässäpä taas jälleen kirja joka herättää ihmisissä ääritunteita; on niitä jotka rakastavat ja niitä jotka inhoavat, eivätkä ymmärrä kirjasta aiheutunutta hössötystä. Vähän sama reaktio joka oli havaittavissa Vettä elefanteistakin, mutta toisin kuin sen suhteen, Sinä päivänä iski minuun ja tämä tyttö oli kyllä alusta alkaen täysin myyty.

Tarina kaivautuu lukijan ihon alle ja rakentuu niin henkilökohtaiseksi, että tuntuu kovin vaikealta arvostella sitä kriittisesti. Ei kirja ollut täydellinen, eikä siitä myöskään löytynyt sinällään mitään uutta tai oivaltavaa, mutta niinhän se usein menee ihmissuhteissakin; ne ovat epätäydellisiä ja siksi juuri niin tärkeitä ja unohtumattomia.

Kirja muistuttaa meitä elämän oikullisuudesta; suunnitelmat ja haaveet voivat kääntyä aivan uusiksi ajan myötä, asiat eivät mene niin kuin alunperin oli suunnitellut. Ja ehkä hyvä niin. Kuten eräs hahmokin toteaa: 

"Eihän sitä koskaan tiedä. Siis tulevaisuudesta. Sehän siitä tekeekin niin helvetin jännittävän!"

Paljon on kirjasta jo sanottu täällä blogien puolella, ja esimerkiksi Hennan arvostelu kuvastaa hyvin paljon omia mietteitäni kirjasta. Elokuvan käyn ehdottomasti katsomassa, näyttelijät (Anne Hathaway ja Jim Sturgess) ainakin lupailevat melko nautinnollista elokuvailtaa.


Oma kirja, s. 505
Kansi: 4/5. Pidän paljon kannen tyylistä, punainen osuu silmään ja herättää mielenkiinnon.
Teksti: 5/5. Yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista, naurattaa ja koskettaa.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kirjahyllyn täytettä

Tasan viikko aikaa syksyn kirjoituksiin, ja päätin hiukkasen tsempata itseäni (huom. sabotoida onnistumiseni) ostamalla hyllyyn uutta, mukavaa luettavaa. Nämä sitten lauantaina hetken kiertelyn jälkeen kaappasin kainaloon:


Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
David Nicholls: Sinä päivänä

Eikä muuten kaduta ostokset ollenkaan, hyvin tyytyväinen olen molempiin kirjoihin.

Itseasiassa kävi niinkin hassusti että sain luettua Sinä päivänä jo kyseisen lauantain aikana, niin erinomaisen koukuttavaa ja ihanaa luettavaa se oli! Kirjasta lisää piakoin.

Muumipapan urotyöt on neljäs muumikirja, joka päätyi kirjahyllyäni ihastuttamaan. Se onkin ainut suomenkielinen muumi jonka omistan, loput kolme muuta ovat Tales from Moominvalley,  Moominvalley in november ja Moominpappa at Sea.


Eipä tässä muuta, nyt kaivaudun takaisin tämännäköisen kirjan äärelle:



torstai 8. syyskuuta 2011

Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu

Kesä hiipui ohitse ja kaunokirjallisuuden tilalle pöllähti uutuuttaan kiiltelevät koulukirjat. Silti koitan hissukseen ehtiä kommentoimaan tänne lukemistani kirjoista ja pyhittää jos en muuta niin viikonloput kirjojen kanssa puuhailulle ja rentoutumiselle. 

Leena Krohnin Valeikkuna jäi jostain syystä vaille kommenttia, voi olla että palaan siihen vielä ajallaan. Nyt kuitenkin vähän asiaa Appelsiinin tuoksusta, jonka sain pari päivää sitten kahmaistua läpi ja joka vielä uutuuttaan kummittelee mielessäni.



Kaikki alkoi viattomasti yhdestä varastetusta appelsiinista hedelmäkojun luona Angersin torilla. Vain ystävällinen silmänisku, ja nuori saksalainen sotilas lumosi yksinäisen, isättömän yhdeksänvuotiaan. Sinä saksalaismiehityksen kesänä Framboise sisaruksineen pääsi kielletyn hedelmän makuun. Mutta pienestä vilpistä kasvoi suuria valheita, ja lopulta murhenäytelmä, joka pakotti Framboisen perheineen pakenemaan kotikylästään Loiren varrella.
Kun Framboise leskeksi jäätyään palaa kotitilalleen ja perustaa pienen ravintolan, sota-ajan synkistä tapahtumista on kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Mutta kyläläiset eivät ole unohtaneet.


Kirjan maailmaan upottautui heti ensiriveiltä lähtien. Välillä täytyi ihan muistutella itselleen tarinan olevan kirjailijan loistavan mielikuvituksen tuotetta, lähinnä tuntui kuin olisi lukenut ihan oikean, elävän ihmisen elämäntarinaa.

Viehättäväksi koin kirjassa sen kuinka juuri yksinkertaisista, arkisistakin lasten touhuiluista kirjailija sai luotua juonellisesti merkittäviä asioita. Pienetkin asiat merkitsevät lopulta yllättävän paljon, hetkittäinen päähänpistos voi johtaa mihin tahansa. Yhdestä varastetusta appelsiinista voikin kehkeytyä kokonainen tapahtumien ketju..

En tiedä mitä kirjalta oikein odotin, ehkäpä jotain näkyvämpää punaista lankaa juoneen. Kuvittelin Framboisen ja Tomasin välille kehkeytyvän suurempia tunteita ja tapahtumia takakansitekstin perusteella, ehkä siksi jäi pieni hämmennys pyörimään pääkoppaan kirjan loputtua. En kuitenkaan päässyt pettymään, vaan pidin juonen kulusta oikein kovasti ja lämpimästi suosittelen lukukokemusta muillekin syyskuun viilenevien ilmojen ratoksi.


Kirjastonkirja, s.476
Kansi: 4/5. Kansi herätti alunperin mielenkiinnon kirjaa kohtaan, mukavan erilainen ja silti sopiva kirjan juoneen nähden.
Teksti: 4/5. Aistien juhlaa parhaimmillaan, mitään suurta moitittavaa kirjasta ei löydy.