Jenny Downham- Ennen kuin kuolen

Tämäkin on nyt sitten luettu ja koettu. En oikein jaksa/osaa kommentoida tätä kirjaa, kun niin monet muut ovat sen jo puolestani tehneet. Kokeillaan kuitenkin.

Aluksi kirjan päähenkilö, 16-vuotias Tessa ärsytti minua. Koskaan ei tiedä milloin tarkalleen tulee oma vuoro lähteä, joten en jaksanut ymmärtää miksi hänen sairautensa (leukemia) loi hänelle oikeuden olla niin inhottava muille. Tuntui ettei hän koskaan ollut täysin tyytyväinen mihinkään, vaikka juuri tuollaisena hetkenä sitä luulisi toisen koittavan olla mukava ja iloinen niin kauan kun siihen vain on mahdollisuus. Sitten mietin miten olisin itse käyttäytynyt samaisessa tilanteessa, jos tietäisin kuolevani suhteellisen pian. Todennäköisesti melko samoin kuin Tessa.

Alku oli jotenkin ehkä turhan kliseinen, mutta silti kirjassa oli sitä vahvaa, kirpeää elämänmakua joka piti minut tiukasti kansien sisällä. Tessan taistelu sairauttaan vastaan ja hänen tekemänsä lista asioista, jotka hänen tulee kokea ennen kuolemaansa, olivat riipaisevaa ja ajatusta herättävää luettavaa. Kun olin lukemassa kirjan paria viimeistä kappaletta, alkoi sataa lunta. Se herätti minussa voimakkaan tunnereaktion ja vaikka alussa kuvittelin voivani lukea kirjan ilman itkua, kyyneleet vierivät pitkin kasvoja kirjailijan kiitoksiin asti. Painaessani kannet kiinni ja katsahtaessani ulos, lumi oli poissa ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalta. Se oli jotenkin todella kaunis, henkilökohtainen hetki.

Pidin siis kirjasta sen alusta huolimatta. Adam oli kuin taivaalta tipahtanut enkeli Tessan elämässä ja oli katkeransuloista lukea heidän kiintymyksestään toisiinsa. Kuten muutkin kirjan lukeneet, heräsin ajattelemaan kuinka jokainen päivä todella on siunattu ja niistä pitäisi repiä kaikki mahdollinen irti, huonoinakin hetkinä. Lopulta elämässä tärkeintä on tilaisuus saada rakastaa niitä kaikkein läheisimpiä ihmisiä koko sydämestään, ilman heitä elämässä ei ole mitään mieltä. 

Jos tämä arvostelu kuulostaa liian kliseiseltä, lue kyseinen kirja. Ja vaikka ei kuulostaisikaan, lue se silti, ihan varmuuden vuoksi.

Alkuperäinen nimi: Before I die

Otava, sivuja 379.

Oma kirja.

Arvosana: En tahdo antaa arvosanaa, se ei sovi tälle kirjalle. Ei kuitenkaan 10.

Madeleine Hesserus- Paljain jaloin

Kirja kertoo Tessa- nimisestä naisesta, joka vähitellen alkaa saada aina vain pahenevia oireita kutisevasta ihottumasta unettomiin öihin ja päänsärkyihin. Naisen elämässä kaikki näyttää olevan hyvin; hän on hyväpalkkainen, elää miesystävänsä kanssa upeassa talossa ja käy tiistaisin ja keskiviikkoisin kuntosalilla. Oireiden jatkuessa yhtäkkiä jotain kuitenkin tapahtuu hänen tavanomaisessa elämässään ja Tessan ajatukset saavat saavat äkkiä aivan uuden suunnan. Hän pakenee kaupungista aina vain syrjäisemmille seuduille ja mitä kauemmas nainen kulkee, sitä vähemmän oireita hänelle ilmaantuu. Matkatessaan ilman mitään suurempaa päämäärää Tessa vähitellen muuttuu, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Pitikiin aikoihin en ole törmännyt kirjaan joka olisi yhtä aikaa sekä ärsyttänyt, hämmentänyt että ihastuttanut niin paljon kuin tämä teos. Paljain jaloin pisti minut oikeasti aika sanattomaksi, se on hämmentävä kirja elämästä, luonnosta ja ihmisistä. Kirja muistuttaa perusajatukseltaan melko paljon Jean Heglandin teosta Suojaan metsän siimekseen, molemmissa ihminen joutuu jollain tapaa kosketuksiin tuntemattoman luonnon kanssa ja oppii selviytymään ilman kaupungin tuomia etuja. Pidän tämänkaltaisista ajatuksia herättävistä tarinoista kovasti, eikä Paljain jaloin näemmä ollut poikkeus. 

Juoni kulki mukavan soljuvasti alusta loppuun ja tarina imaisi mukaansa melkein heti. Pieniä häiritseviä asioita kuitenki tuli eteen, esim. Tessan "keskustelut" eläinten kanssa, mutta ei niistä sen enempää. Loppuun olin kyllä väkisinkin pettynyt, odotin ihan toisenlaista päätöstä tarinalle. Toisaalta se kyllä osasi yllättää ja sitoi tarinan idean yhteen nippuun, joten kaipa se oli välttämätön. Silti pieni pettymys jäi nälvimään mieltä tarinan loppuessa.

Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin todella ajatuksia herättävä ja kaunis. Suosittelen
lämpimästi kaikille, jotka haluavat lukea jotakin koskettavaa ja mieleenpainuvaa.

Alkuperäinen nimi: Till Isola
Gummerus, sivuja 268.
Omasta kirjahyllystä.
Arvosana: 9½. Mietin tätä kauan, mutta koska kirjassa oli pari häiritsevää asiaa, en anna enempiä pisteitä.

Uusia aarteita kirjahyllyyn

Kävästiin tuossa viime lauantaina ystävän kanssa Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynneissä poimimassa viimeisetkin alekirjat omiin hyllyihimme. Ja mikä tungos! Siellä sitä kierrettiin samoja kirjakasoja läpi moneen kertaan ja aina tuntui löytyvän jotain uutta ja kiinnostavaa. Siinä vaiheessa kun kädet alkoivat väsyä kirjapinojen kantelusta piti karsia osa aarteista pois, mutta ei sitä silti ihan tyhjin pussein kaupasta lähdetty. Mukaani tuli:

Anton Vamplew- Tunnista tähtikuviot
Michael Cunningham- Säkenöivät päivät
Eero Ojanen- Ajan filosofia
Claude Simon- Raitiotie
Leena Krohn- Valeikkuna

Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen ostin jo pari päivää aikaisemmin eikä se tietenkään ollut alennuksessa, mutta hyllyn täyttettä sekin. Kyseistä kirjaa olen jo aloitellut lukemaan ja tähän mennessä tykännyt.

Tähtikuviokirjasta olen ehkä eniten innoissani, avaruus ja tähdet ovat loputtoman kiinnosavia asioita ja kukapa ei toivoisi osaavansa tunnistaa jotain muutakin kuin Otavaa taivaalta (tai ehkä se olen vain minä)? Kirja opettaa lukemaan tähtikarttoja, tunnistamaan tähtiä, tähtikuvioita ja tähtijoukkoja ja kaikkea muuta yhtä ihmeellistä. Vain 9e tuollainen kalleus, väkisinhän se oli ostettava. 

Joka tapauksessa, näihin opuksiin syvennyn nyt sitten tulevina viikkoina paremmin ja arvostelujakin koitan pukata sitä mukaa kun ne olen saanut luettua. =)