Kuka? Mitä? Missä? Milloin? Mitä mielessä nyt?

Susa heitti minulle KMMMM- haasteen ja koitin parhaani mukaan vastata kysymyksiin. Kiitos sinulle Susa! Anteeksi kuvapommitus, toivottavasti se ei häiritse pahasti.

 Kuka?

Pieni tyttö, herkkä ja mielipiteissään ehdottoman vakaa. Hajamielinen, vapaudenkaipuinen vesimies, upeiden ihmisten ympäröimä opiskelija, tyttärentytär, isosisko. Muumi-ihminen, teetä lipittävä kotihiiri ja kokemuksia ja seikkailuja janoava sosiaalinen pakkaus. Filosofiasta ja psykologiasta lopputtoman kiinnostunut, vähän monimutkainen. Lukija.

 

Mitä?

Elämää kirjojen keskellä, kirja-arvosteluja ja muuta kirjallisuuteen liittyvää. Välillä pieniä ripauksia elämästäni ihan muuten vain.

Missä?

Kone löytyy työpöydältä ja yllätys, siellähän ne blogitekstitkin syntyvät.

Lukemista tapahtuu sängyssä, junassa, bussissa, autossa, sohvalla.

Kesäisin mahdollisuuksien mukaan ulkona auringossa.

  

 

Milloin?

Blogia kirjoitan niin usein kun pystyn, kun olen saanut kirjan luettua ja kun opiskelulta ja töiltä vain ehdin. Kiireinen elämä rajoittaa ikävästi sekä lukemista että kirjoittamista, mutta näillä mennään.

Useimmiten luen sängyssä ennen nukkumaan menoa, se on sitä omaa aikaa jolloin voi vain hautautua sängyn nurkkaan teemuki kourassa ja lukea sielunsa kyllyydestä. Laukussa on oltava aina kirja mukana!

Mitä mielessä nyt

Tuleva ystäväkoulu matka Saksaan (Saksassa tällä hetkellä +16 astetta, en kadehdi en..),  syksyn kirjoitukset,  kaikki keskeneräiset koulutyöt, ensi viikolla alkava koeviikko, koulukoulukoulu..

Salmiakki, Morning Gloryn traileri, liikunta, hymyilevät ihmiset, keskeneräiset kirjat, aurinko ja kesä.

Haasteen lähetän etiäppäin seuraaville blogeille (koitin katsoa ettette haastetta olisi vielä tehneet, pahoittelut jos kävi kömmähdys):


Mainoskatko
Kirjan viemää
Nenä kirjassa
Kuuttaren lukupäiväkirja

Haasteen saat myös sinä siellä näytön takana, joka et vielä tätä haastetta ole tehnyt ja juuri nyt luet tätä tekstiä.

Sara Gruen- Water for elephants

Yhdeksänkymmenvuotias Jacob Jankowski inhoaa omaa raihnaisuuttaan ja elämäänsä vanhainkodissa. Päivät kuluvat samanlaisina, kunnes lähistölle saapuu kiertävä sirkus. Menneisyyden muistot valtaavat elävinä Jacobin mielen.

Jacob on 23-vuotias eläinlääketieteen opiskelija, kun hänen vanhempansa kuolevat auto-onnettomuudessa. 1930-luvun Amerikassa on suuri lama. Jacobin täytyy itse alkaa tienata elantonsa. Sattumalta hän päätyy junaan, joka kuuluu kiertävälle sirkusseurueelle. Tästä alkaa Jacobin uusi elämä, johon kuuluu uusia ystäviä, loistetta ja tuskaa, rakkautta ja intohimoa.

Ristiriitaiset tuntemukset velloivat pään sisällä kirjan loputtua. Sirkus on aina kiehtonut minua kaikkine häikäisevyyksieen ja raakuuksineen, eikä kirja ollut poikkeus. Silmät kiiluen luin kaikista niistä arkisistakin työmiesten tehtävistä, miten telttaa pystytettiin ja sitten taas purettiin, eläimet ruokittiin jos ruokaa vain oli, pilaantunut liha heitettiin surutta kissaeläimille, jännityksen ja pelon sekaiset tunteet kun odoteltiin tulisiko senkertaista palkkaa käteen vai ei. Sirkus tarjosi työntekijöille suojan lamaa vastaan ja vangitsi heidät samalla kiertämään sirkuksen mukana kaupungista toiseen.  

Sirkusteema itsessään siis ilahdutti, koska olin odottanut sellaista jo pitkän aikaa. Siinä mielessä olin täysin myyty ja suorastaan ahmin kirjan läpi.

Mutta. Mutta. Se juoni.

Niin hyvät mahdollisuudet yllättävään ja monipuoliseen juoneen, mutta ei. Loppuun asti elättelin toivoa että no kyllä se järisyttävistä järisyttävin juonenkäänne kohta ilmestyy, vielä pari sivua.. Ja sitten tuli takakansi vastaan. Ai tässäkö se sitten oli?- ajatus putkahti väistämättä mieleen, vaikka odotukset olivatkin olleet kieltämättä aika korkealla. Pieniä ilahduttavia pilkahduksia tuli sieltä täältä, sekä yksi raju käännös josta en kyllä tykännyt yhtään. Välillä tuntui, että Gruenilla oli kiire saada tarina päätökseen ja isot ongelmat, joita ilmeni tarinan edetessä, pyyhkäistiin vähän kömpelön oloisesti yksi kerrallaan pois alta.  

Kirja oli juoneltaan melko neutraali, ei räjäyttänyt tajuntaa. En kuitenkaan missään nimessä kadu sitä että kirjan luin, vaan kiitän suuresti Gruenia matkasta tuohon ihanaan sirkusmaailmaan, oli mielenkiintoista lukea sellaisesta elämästä ja lukisin todella todella mielellään aiheesta lisääkin! Jos jollain on mielessä jokin sirkuksesta kertova kirja, tai sirkukseen viittaava teos, niin vinkatkaahan ihmeessä.

Kirjaston kirja, s.418
 Kansi: Kuvassa oleva kansi on erilainen kuin siinä jonka itse luin (kansi näkyy Vähän lisälukemista- postauksessa, kamera ei tänään suostunut tottelemaan). Yllä olevan kuvan kannelle antaisin 4 ihan siitä syystä, että se kuvaa kirjaa hyvin ja on yksinkertaisen kaunis. Lukemani version kannelle antaisin ehkä 3.
Teksti: 3. Ihanaa luettavaa sirkuselämästä, mutta juoni kuitenkin perus rakkaustarina ilman suurempia yllätyksiä.

Lörpöttelyä ja kirjapornoa

Huh, viikko ollut taas kiireitä täysi ja koneella käyty lähinnä katsomassa sähköpostit ja vilkuilemassa muiden blogikirjoituksia. 

Nikolai Gogolin Reviisori jäi nyt arvostelematta jostain syystä, pidin siitä kyllä, mutta sanottavaa ei ollut tarpeeksi. Pitää alkaa muiden tavoin listaamaan aina kuukauden luetut kirjat että pysyy itsekin laskuissa perässä. Water for elephants on viikon alusta asti ollut myös luettua ja siitä tulee arvostelu viimeistään huomenna, jos en tänä iltana saa sitä valmiiksi.

Waltarin Suuri illusioni on lukuvuorossa seuraavaksi, se onkin sitten klassikkokirja- haasteessa kirja number 1! Pieni lankakauppa on viime aikoina jäänyt vähän syrjemmälle, loppuun aion kuitenkin lukea kun semmoinen hetki tulee.

 

Käykää ihmeessä kuolaamassa täällä ihania kirjastohuone/kirjahyllykuvia, sivusto on nimensä mukaisesti täynnä kirjapornoa parhaimmillaan.

Unelmien kirjastohuone

Rakastin Kaunotar ja hirviö- elokuvaa kun olin pieni, ja rakastan sitä edelleen. Etenkin kirjastokohtaus on jäänyt elävästi mieleen; suuret ikkunat ja seinät täynnä kattoon asti ulottuvia kirjahyllyjä, pehmeät nojatuolit ja takka jonka ääressä lukea.. Olisi aika unelma.

Miltä näyttäisi minun kirjastohuoneeni, jos sellaisen omistaisin? Lopulta ihan yksinkertainenkin huone riittäisi, hyllyt täynnä kirjoja ja nurkassa pehmeä nojatuoli, ehkä pari kaunista taulua seinällä ja rauhaisa tunnelma. Se voisi olla myös jotain näiden huoneiden väliltä:

 

 

Kuvat otettu täältä

 

 Entä miltä näyttäisi teidän kirjastohuoneenne? 

10 klassikkoa

Reviisori olisi jo luettuna vaan jostain syystä en saa sitä arvostelua aikaiseksi. Sen sijaan olen jo vähän aikaa miettinyt osallistumista 10 klassikkoa- haasteeseen, klassikoita kun tulee luettua harmillisen vähän ja tästä saisi kivasti potkua siihen suuntaan. Tulen pikkuisen myöhässä, alunperin ei ollut tarkoitus osallistua ollenkaan, mutta eikös se niin ole että parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Innostuin sitten kuitenkin!

Valinnat tein siis oman kiinnostuksen mukaan, Hesarin kalssikkoautomaatin avulla ja karsien jo kertaalleen luetut teokset. Listaan päätyi:

1. Agatha Christie: Kymmenen pientä neekerinpoikaa
2. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
3. William Shakespeare: Hamlet
4. Mika Waltari: Suuri illusioni
5. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
6. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
7. Emily Brontë: Humiseva harju
8. Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
9. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
10. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu


Näillä siis mennään, ainoastaan Suuri illusioni löytyy omasta hyllystä, muut täytyy metsästää kirjastosta. Enköhän nuo tämän vuoden aikana saa luettua, jos en kaikkia, niin toivottavasti ainakin suurimman osan.