NaNoWriMo- pähkähullun hommaa?

Vinttikamarin Ahmu on aloittanut blogimaailman puolella keskustelun marraskuun 1. päivä alkavasta NaNoWriMosta (National Novel Writing Month). Ideana olisi siis saada joka päivä marraskuun ajan kirjoitettua vähintään 1667 sanaa, jotta kuun lopussa sanalaskuri näyttäsi niinkin hurjia lukemia kuin 50 000 sanaa.

Tänä vuonna osallistun nanoon ensimmäistä kertaa, ja kieltämättä jännitys kipristelee jo hermostuttavasti ihon alla. Toisaalta mieli tekisi kovasti päästä jo kirjoittamaan, toisaalta pieni ääni sisällä pyörittelee silmiään ja totetaa, ettei tässä ole mitään järkeä ja paras vain luovuttaa ennen kuin juttu ehtii edes alkaa. Tämä pieni ääni on nimeltään sisäinen kriitikko, jonka olisi tarkoitus lähteä lomailemaan juuri ennen nanon alkua ja palata vasta, kun se 50 000 sanan romaani komeilee turvallisesti tiedostoissa. Ideana ei siis ole luoda mitään mestariteosta, vaan lähinnä avata luovuudenkanavat apposen auki ja vain kirjoittaa sydämensä kyllyydestä. Lopputuloksella ei ole mielestäni mitään merkitystä, maaliviivan ylittäminen tulee tuntumaan varmasti mahtavalta oli tekstin laatu sitten mitä tahansa.

we heart it

Jotta kirjoittaminen ei kuitenkaan laskeutuisi ainoastaan luovuuden harteille, aijon helpottaa kirjoitusurakkaa pienillä konsteilla:

• Siivoan työpöydän kaikesta turhasta roinasta, jota sinne on kertynyt.
• Lisätä työpöydän läheisyyteen mieltä inspiroivia asioita; postikortteja, kirjoja, muistiinpanovihkoja jne. Elokuvamusiikki voi soida taustalla.
• Suunnitelen henkilöhahmoja ja juonta ainakin pintapuolisesti, jotta kirjoittaminen ei töppäisi heti alkuunsa.
• Villasukat jalassa ja jotain pientä naposteltavaa pöydällä helpottaa kirjoittamista kummasti. Myös kahvi on pakollinen.

Ja mikä tärkeintä:

Ostoksia, ostoksia..

Markus Zusak: Kirjavaras

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

 Cecilia Samartin: Nora & Alicia

Kirjavarkaan ostin normaalihintaisena Suomalaisesta kirjakaupasta, Harmaata valoa ja Nora & Alicia taas ovat Citymarketin alennuskorista bongattuja. Vähän sotapainotteisia kirjoja kaikki, mutta tällainen sopii minulle oikein hyvin pimeiden iltojen tunnelmoittajaksi. Kirjoista siis lisää toivottavasti piakoin!

Tunnustuksia

Sonjalle kiitokset tunnustuksesta! Homma nimi on siis kertoa itsestään 8 asiaa ja jakaa tunnustus sitten 8 muulle ihmiselle. Katsotaas:



1. Ajatuksena olisi lähteä noin vuoden päästä Au pairiksi Italiaan. Italia on suuri rakkauden kohteeni, vaikka todellisuudessa en ole koskaan aikaisemmin siellä käynyt. Kaikki siinä maassa vain vetää suuresti puoleensa; kieli, kulttuuri, ihmiset, ruoka, musiikki, kaikki.

2. Yöpöydältä löytyy aina vähintään kaksi keskeneräistä kirjaa. Olen vähän malttamaton persoona ja siksi ainoastaan yhden kirjan lukeminen tuntuisi turhauttavalta. Jos kirjan juoni takkuilee, voi aina vaihtaa hetkeksi toiseen kirjaan ja palata sitten myöhemmin edellisen teoksen pariin. Ilman kirjaa en voisi olla.

3. En ole talvi-ihmisiä. Kylmyys kangistaa minut samantien sisätiloihin viltin alle ja talviurheilulajit ovat aina suuresti kummastuttaneet (miksi kukaan lähtisi pakkasilmoilla hiihtämään vapaaehtoisesti? Palelluttamaan nenänsä ja varpaansa ja hengittämään keuhkot rahisten jääkylmää ilmaa? Ymmärrykseni ei riitä). Kyttilänvalossa talvea on kuitenkin ihan mukava ihastella lämpöisten villasukkien kera.

4. Laiskuuskärpänen otti ja puraisi heti alkusyksystä, eikä tauti ole oikein vieläkään hellittänyt. Liikunta ei tunnu millään maistuvan ja yksinkertaiset kotiaskareetkin tuntuvat ylivoimaisilta urakoilta. Tämä mikään ei huvita- olo saisi vähitellen muuttaa toiseen osoitteeseen ja kesällä vallinnut innokkuus palautua takaisin kotiin.

5. En voisi kuvitella elämääni ilman kahvia tai pistaasipähkinöitä. 

6. Innostun uusista asioista hyvin helposti, mutta olen myös melkein yhtä nopea kyllästymään. Siksi aluillaan on aina kymmeniä projekteja keskeneräisinä, odottamassa että uutuuden kipinä syttyisi uudelleen ja saisin jotakin valmiiksi. 

7. Haluaisin liittyä Punaisen ristin vapaaehtoistyöhön, mutta tämänhetkinen elämäntilanne koulun ja työn kanssa tasapainoillessa tekee siitä hankalaa. Etenkin maahanmuuttajien ja lapsien kanssa työskentely olisi hirmuisen mielenkiintoista ja varmasti antoisaa, mutta tällä hetkellä tyydyn kuitenkin vain veren luovuttamiseen pari kertaa vuodessa.

8. En pidä suklaasta sellaisenaan, mutta esim. suklaajäätelö on oikein hyvää.




Koska tämä on pyörinyt lähes joka blogissa, totean vain että kaikki jotka tätä eivät ole vielä tehneet, saavat sen tästä napata itselleen!

Juhani Aho: Papin tytär ja Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Koneen hetkittäisestä irtisanoutumisesta johtuen kirjoitustauko venyi hieman tarkoitettua pidemmäksi. Nyt kone taas onneksi raksuttaa normaalin verkkaiseen malliinsa ja pääsen jälleen päivittämään lukukokemuksia tänne blogin puolelle.

Netin takkuilun aikana sain luettua Juhani Ahon Papin tyttären sekä Tove Janssonin Muumipapan urotyöt.

Papin tytär on kertomus nuoresta Ellistä, joka elää maalaispappilan rajoittavissa, ahdasmielisissä oloissa vailla mahdollisuuksia ilmaista itseään. Tyttöjen kasvatus ja naisten yleinen yhteiskunnallinen asema on vielä hataralla pohjalla, mutta siitä huolimatta isä antaa tyttärelleen mahdollisuuden opiskeluun siinä toivossa, että tyttärestä kasvaisi koulun ohella kuuliainen ja hiljainen nuori nainen. Mutta kun Elli sitten palaa takaisin kotikyläänsä, hän kantaa mukanaan kuuliaisuuden sijaan vain nuoren tytön painavaa surua sekä paheksuttavaa kaunokirjallisuutta.

Papin tytär herättää ajattelemaan; yhä edelleen on olemassa maita ja ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä ettei naisen tulisi näkyä eikä kuulua, ellei sitten miesten mieliksi. Ellin kohtalo jäi nälvimään, tytön oli alistuttava kohtaloonsa kuten hänen äitinsäkin oli nuoruudessaan joutunut tekemään. Lukemisen jälkeen jäi harmaa olo, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että tämä tuli luetuksi.


Koulun kirja, s.138

Tove Janssonin Muumipapan urotyöt on monien bloggaajiekin kovasti kehuma pienisuuri kirja Muumipapan villistä nuoruusvuosista. Kirja on suloisen hellyyttävä ja pikkuinen kahvipurkissa elävä ja nappeja keräilevä Hosuli nousi heti yhdeksi suosikkihahmoistani.


Kirjassa Muumipappa lukee Muumipeikolle, Nuuskamuikkuselle ja Nipsulle omia muistelmiaan, joissa törmätään niin drontti Edvarttiin kuin laumaan kaikkiruokaisia tahmatassuja, ja seikkaillaan mitä erilaisimmissa ympäristöissä sekä veden alla, taivaalla, että maan pinnalla. Merenhuiske kuljettaa minne ystävykset Juksu, Fedrikson, Muumipappa ja Hosuli milloinkin kaipaavat, ja kyydissä viihtyy varmasti kaikenikäiset seikkailijasielut.

 Oma kirja, s. 158