Niimpä niin, sinne meni taas se "tällä kertaa en osta alennuksista mitään" lupaus, vaan kuka hullu nyt voisi vastustaa niinkin ihanaa tarjousta kuin 3kpl/10e, vielä kun vaihtoehdotkin olivat niin herkullisia?
Kuten kuvasta näkyy, nappasin mukaani
Anja Snellman- Lemmikkikaupan tytöt
Alan Drew- Vesipuutarhat
Diane Setterfield- Kolmastoista kertomus
Onhan noista puhuttu blogeissa yhtä sun toista, mutta ihanaa päästä viimeinkin luomaan oma mielipide kyseisistä kirjoista.
Käteen osui myös sievä kirjanmerkki ja eihän sitä nyt kauppaan voinut jättää (niin miksi ei?), joten nappasin senkin mukaani. Keräilen erilaisia kirjanmerkkejä, niissä on oma viehätyksensä ja kulmien taittelua kun en suvaitse, niin hyötykäyttöön tulevat.
Ja kehtaan vielä ihmetellä miksei rahaa tunnu koskaan jäävän säästöön.. Höh.
6 kommenttia:
Alet ovat vaarallisia ja nettialet ovat melkein vielä pahempia, kun niissä ei voi selata kirjoja (selailu on joskus pelastanut hukkaostoksilta). Toisaalta livekäynnillä on näkyvillä niin PALJON kirjoja *huoh*
Minulle tuli melkoinen paketti Akateemisen alesta tänä vuonna, jouduin oikein selittelemään itselleni että tässähän tuetaan suomalaista kirja-alaa ;-)
Odotan oikein jännityksellä mitä tuumit Lemmikkikaupan tytöistä!
Kiitos kommentistasi!
Vielä en ole nettialeisiin eksynyt, varmaan parempi niin! Turhan usein tulee hutiostoksia ihan kaupan aleissakin kun hullaantuu toinen toistaan edullisimmista kirjoista, eikä tule ajatelleeksi että no onko tämä nyt kuitenkaan ihan välttämätön.. Pikkuvikoja, pikkuvikoja. =)
Kivoja kirjoja olet löytänyt! Lemmikkikaupan tytöt oli ihan mielenkiintoinen lukukokemus ja Kolmastoista kertomus odottaa hyllyssä lukuvuoroaan. Tänä vuonna mulle on käynyt alennusmyynneissä hyvin, sillä en ole ostanut yhtään kirjaa. Tosin sain just sählöpostiini mainoksen 40 prossan lisäalesta että huomenna ehkä joutuu tarkastamaan tarjonnan uudelleen...:)
Susa,
itse koitin ihan tietoisesti alennusmyyntejä vältellä kun on jo tarpeeksi luettavaa vanhoissakin kirjoissa, mutta tänään kaupungilla asioidessa sitä vain jotenkin puoli vahingossa löysikin itsensä Suomalaisen Kirjakaupan ovelta.
Toivottavasti löydät jotain mieleistä jos huomenna aleen päädyt. :)
Olen lukenut tuon Kolmastoista kertomus ja se löytyy blogistani.
Mikä tuo Vesipuutarha on? Siis oikeasti puutarhakirja vai ihan jotain muuta?
Kirja-alesta ostan aina. Muista en.
Minäkin kerään kirjanmerkkejä. Sain vastikään ystävältäni Kafka-aiheisia, jotka oli ostettu Prahasta ja itse olen tuonut kauneimmat turistirysästä Veronasta aivan Julian & Romen parvekkeen alta ja merkissä tietenkin tuon kuuluisan parvekkeen upea, maalattu kuva.
Merihevonen on erikoinen ja kaunis merkki.
Itsehillintä on kuin siivous: Elämän hukkaan heitettyjä tilaisuuksia ja tunteja. Toinen on toista;-)
Vesipuutarhat on tarina turkkilaisesta ja amerikkalaisesa perheestä, joiden elämät kietoutuvat jollain tapaa yhteen. Siinä onkin lähestulkoon kaikki mitä tällä hetkellä kirjasta tiedän, kun en vielä ole siihen paremmin ehtinyt tutustua. =)
Tuo parvekekirjanmerkki löytäisi aivan varmasti myös täältä kodin, Italia kun jo itsessään on niin lähellä sydäntä. Olen varma että sinä kauniina päivänä kun vihdoin pääsen tuohon upeaan maahan tutustumaan, tulee matka venymään tuhottoman pitkäksi.
Kirjapinon kasvaessa kasvaa myös syyllisyyden tunne; nämäkin olisi voinut lainata kirjastosta. Ensi kerralla sitten..
Buona serata e tante belle cose!
Lähetä kommentti