Lörpöttelyä ja kirjapornoa

Huh, viikko ollut taas kiireitä täysi ja koneella käyty lähinnä katsomassa sähköpostit ja vilkuilemassa muiden blogikirjoituksia. 

Nikolai Gogolin Reviisori jäi nyt arvostelematta jostain syystä, pidin siitä kyllä, mutta sanottavaa ei ollut tarpeeksi. Pitää alkaa muiden tavoin listaamaan aina kuukauden luetut kirjat että pysyy itsekin laskuissa perässä. Water for elephants on viikon alusta asti ollut myös luettua ja siitä tulee arvostelu viimeistään huomenna, jos en tänä iltana saa sitä valmiiksi.

Waltarin Suuri illusioni on lukuvuorossa seuraavaksi, se onkin sitten klassikkokirja- haasteessa kirja number 1! Pieni lankakauppa on viime aikoina jäänyt vähän syrjemmälle, loppuun aion kuitenkin lukea kun semmoinen hetki tulee.

 

Käykää ihmeessä kuolaamassa täällä ihania kirjastohuone/kirjahyllykuvia, sivusto on nimensä mukaisesti täynnä kirjapornoa parhaimmillaan.

Unelmien kirjastohuone

Rakastin Kaunotar ja hirviö- elokuvaa kun olin pieni, ja rakastan sitä edelleen. Etenkin kirjastokohtaus on jäänyt elävästi mieleen; suuret ikkunat ja seinät täynnä kattoon asti ulottuvia kirjahyllyjä, pehmeät nojatuolit ja takka jonka ääressä lukea.. Olisi aika unelma.

Miltä näyttäisi minun kirjastohuoneeni, jos sellaisen omistaisin? Lopulta ihan yksinkertainenkin huone riittäisi, hyllyt täynnä kirjoja ja nurkassa pehmeä nojatuoli, ehkä pari kaunista taulua seinällä ja rauhaisa tunnelma. Se voisi olla myös jotain näiden huoneiden väliltä:

 

 

Kuvat otettu täältä

 

 Entä miltä näyttäisi teidän kirjastohuoneenne? 

10 klassikkoa

Reviisori olisi jo luettuna vaan jostain syystä en saa sitä arvostelua aikaiseksi. Sen sijaan olen jo vähän aikaa miettinyt osallistumista 10 klassikkoa- haasteeseen, klassikoita kun tulee luettua harmillisen vähän ja tästä saisi kivasti potkua siihen suuntaan. Tulen pikkuisen myöhässä, alunperin ei ollut tarkoitus osallistua ollenkaan, mutta eikös se niin ole että parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Innostuin sitten kuitenkin!

Valinnat tein siis oman kiinnostuksen mukaan, Hesarin kalssikkoautomaatin avulla ja karsien jo kertaalleen luetut teokset. Listaan päätyi:

1. Agatha Christie: Kymmenen pientä neekerinpoikaa
2. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
3. William Shakespeare: Hamlet
4. Mika Waltari: Suuri illusioni
5. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
6. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
7. Emily Brontë: Humiseva harju
8. Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
9. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
10. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu


Näillä siis mennään, ainoastaan Suuri illusioni löytyy omasta hyllystä, muut täytyy metsästää kirjastosta. Enköhän nuo tämän vuoden aikana saa luettua, jos en kaikkia, niin toivottavasti ainakin suurimman osan.

Anja Snellman- Lemmikkikaupan tytöt

 14-vuotiaat lemmikkikaupan työntekijät ja ystävykset Linda ja Jasmin katoavat yllättäen joulukuun ensimmäisellä viikolla. Jo miehensä menettäneen Jasminin äidin, Saran, elämä kääntyy tuona kohtalokkaana maanantaipäivänä raiteiltaan. Poliisit aloittavat etsinnät ja löytävät lopulta toisen tytöistä, Lindan, kuolleena. Jasmin tuntuu kuitenkin kadonneen jäljettömiin.

Tarina kerrotaan kolmen ihmisen näkökulmasta; Jasminin, lemmikkikaupassa työskentelevän maahanmuuttajan Randin, sekä Jasminin äidin, gynekologina työskentelevän Saran. Pidin tästä asetelmasta, se sopi kirjaan hyvin sekä antoi eri näkökulmia joista tarkistella tyttöjen kohtaloa.

Lemmikkikaupan sisällä toimii Wet Pet Club, jossa alaikäiset tytöt ansaitsevat extrarahaa toimimalla prostitoituina. Jasmin ja Linda ajautuvat näihin piireihin tyttöjen äitien ollessa täysin tietämättöminä lastensa toimista. 
 Lemmikkikauppaan syttyy tulipalo, ja sen aikana Bruno Max Huber, Kastaja, joka on jo hyvän aikaa seuraillut tyttöjä Wet Pet Clubissa, kaappaa Jasminin ja ottaa tämän luokseen asumaan. Kastaja tahtoo puhdistaa tytön synneistä ja antaa tälle uuden, puhtaan elämän, eristäen tytön kokonaan ulkomaailmasta. 


Kirja oli hyvä. Se ei kuitenkaan pahemmin järkyttänyt tai ahdistanut, vaan oli hyvin helppolukuinen, kuten Kuutarkin on maininnut omassa blogissaan. Voi olla, että jos olisin itse nuoren tytön äiti, näkisin kirjan ihan toisessa valossa. 

Samaistuminen hahmoihin oli vaikeaa. En ole nuoren tytön äiti, enkä toisaalta pystynyt asettamaan itseäni Jasmininkaan asemaan, sillä oli lopulta aika vaikea kuvitella miten normaali tyttö ajautuisi muka noin helposti ja nopeasti tuollaiseen tilanteeseen, prostitoiduksi ja klubin nurkille tanssimaan. Myös kirjan loppuun oli melko pettynyt, odotin jotain ihan muuta.  

Kokonaisuutena pidin kuitenkin kirjasta ja se piti hyvin otteessaan. Aihe on tärkeä ja on hienoa, että Snellman on tuonut sen tämän kirjan avulla esille.

Oma kirja
Otava, s. 315
Kansi: 3
Teksti: 3. Loppu lössähti, eikä kirja jäänyt mitenkään erityisemmin mieleen. Kuitenkin tärkeästä aiheesta kirjoitettu, hyvä perusteos.

Vähän lisälukemista

Lukiossa menossa äidinkielen kurssi 5: teksti, tyyli ja konteksti, ja lukukirjaksi meille tarjoiltiin Nikolai Gogolin Reviisori. Kovin en ole kirjasta innoissani, mutta koitan sen ensiviikolla alkavan loman aikana lukaista läpi.

Englannissa aiheena taas on kulttuuri ja kurssiin kuuluu englanninkielisen kirjan lukeminen. Tästä olen todella innoissani, sillä koskaan aikaisemmin ei olla päästy enkun kurseilla lukemaan kirjoja. Mukava lisä on myös se, että kirjan saa valita itse omien mieltymystensä mukaan, ei siis niitä iänikuisia varastossa viruvia kirjaparkoja, joiden pölykerrokset ylettyy jo ties minne ja möhnäiset sivut ovat liimaantuneet  kiinni toisiinsa.
Tänään kävin kirjastossa kirjaa valitsemassa ja silmiin osui Sara Gruenin Water for elephants, jonka olen jo pitkään halunnut lukea. Se lähti kainalon turvissa mukaani ja tuntuu, että jo pelkästään kaunis etukansi houkuttelee kovasti lukemaan.

Tiedossa siis hyvin kirjatäytteinen lomaviikko, toivottavasti muilla samoin!

Jack Black- Kulkurin tarina

Kulkurin tarina kuvaa 1800- 1900-lukujen vaihteen alamaailmaa ja junissa piilottelevia kerteleviä rikollisia todellisessa villissä lännessä. Kirjailija Jack Blackin kertoo teoksessa omasta elämästään- siitä, kuinka seikkailuja kaipaavasta viattomasta kuoripojasta tuli  maankiertäjä, poliisien jahtaama varas, ruoskinta-ja pakkopaitatuomioita kärsivä vanki ja epätoivoinen karkuri.





Valmis. Vei lopulta melko pitkään ennen kuin sain kirjan päätökseen, mutta matka kolisevien tavarajunien kyydissä ja rikollisten valtaamien kujien suojissa oli kyllä ehdottomasti sen arvoinen.

Kirja ei missään nimessä ollut tekstiltään liian synkkämielinen, vaikka rankkoja teemoja sisälsikin. Kirjailija ei turhia mässäillyt karuilla pakkopaita- ja ruoskintakokemuksillaan, vaan omien sanojensa mukaisesti yritti nähdä kokemukset myös muiden näkökulmasta, ulkopuolisen silmin. Kyllä sitä kuitenkin aika järkyttyneenä välillä luki, kuinka epäinhimillisesti vankeja ja jopa pelkkiä kiertolaisia kohdeltiin, kuin he eivät olisi olleet ihmisiä lainkaan. 

Vaikka kirjailija ei tahdo puolustella tai selitellä aikaisempia rikoksiaan, hän kuitenkin kertoo, etteivät rikollisetkaan ole pelkkiä tunteettomia raakalaisia. Kunnon rikollinen esimerkiksi varastaa vain pakon edessä, eikä yritä tahallaan tuhota toisen elämää varastamalla esim. tärkeitä arvopapereita. Hän ei tapa kuin pakon edessä, ja jäädessään velkaa jollekin hänen tulee myös maksaa se heti kun mahdollista.

"En tiedä mitään keinoa, jolla voisi suojautua nälkiintyneeltä idiootilta, joka hyppää kimppuusi pimeästä ovensuusta, lyö sinua päähän tylpällä astalolla ja käy taskusi läpi kun makaat jalkakäytävällä. Sellainen toiminta on epäammattimaista, luonnotonta ja vastenmielistä, eikä se koske minua. Psykiatri voi ehkä selittää ja luokitella sen; minä en."

Kirjailijan tärkein pointti on näyttää omien kokemuksiensa pohjalta, kuinka kerran liian rankasti tuomitusta ihmisestä voi kasvaa vasta vankilan seinien sisällä oikea rikollinen, kun häneltä riistetään kerralla mahdollisuudet aloittaa normaali elämä rikollisuuksien sijaan. Hän toteaakin kirjassaan toivovansa ihmisiltä hieman lisää kohtuutta ja hyväksyntää, sekä armollisuutta ensikertalaisia kohtaan, jotka voivat vielä helposti kääntää kelkkansa.

Nautin kirjasta, se antoi paljon ajatuksen aihetta ja myönnettäkööt, että entisen rikollisen ajatusten lukeminen ja elämänvaiheiden seuraaminen oli todella mielenkiintoinen matka.

(Arvostelen nykyisin arvoasteikolla 1-5, koen sen helpommaksi kuin 4-10 jota aikaisemmin käytin.)

Oma kirja
Alkuteos: You can't win
Basam Books, s. 320
Kansi: 5. Kiinnostus kirjaan iski juuri tuon upean mustavalkoisen kansikuvan ansiota.
Tarina: Vahva 4.

Neiti itsehillintä

 

Niimpä niin, sinne meni taas se "tällä kertaa en osta alennuksista mitään" lupaus, vaan kuka hullu nyt voisi vastustaa niinkin ihanaa tarjousta kuin 3kpl/10e, vielä kun vaihtoehdotkin olivat niin herkullisia?

Kuten kuvasta näkyy, nappasin mukaani

Anja Snellman- Lemmikkikaupan tytöt

Alan Drew- Vesipuutarhat

Diane Setterfield- Kolmastoista kertomus

Onhan noista puhuttu blogeissa yhtä sun toista, mutta ihanaa päästä viimeinkin luomaan oma mielipide kyseisistä kirjoista.

Käteen osui myös sievä kirjanmerkki ja eihän sitä nyt kauppaan voinut jättää (niin miksi ei?), joten nappasin senkin mukaani. Keräilen erilaisia kirjanmerkkejä, niissä on oma viehätyksensä ja kulmien taittelua kun en suvaitse, niin hyötykäyttöön tulevat. 

Ja kehtaan vielä ihmetellä miksei rahaa tunnu koskaan jäävän säästöön.. Höh.