Kesämansikoita popsiessa

Viimeisin kuukausi ollut kaikenlaista hässäkkää täynnä, ihan pääsin yllättymään kuinka pitkälle stressinsietokyky pystyykään ääritilanteissa venymään! Lauantaina koulu on taas virallisesti ohi ja voi hetkeksi huokaista ja antaa mielen levätä.. olo vähän kuin oltaisiin otettu kymmenen norsua pois harteilta. Tietysti kesä on jälleen täynnä kaikenlaista puuhaa, on kesätyöt, autokoulu ja kirjoituksiin lukeminen.. päätän olla kuitenkin stressaamatta ja mussuttaa rauhassa mansikoita kesäilmasta nauttien.

Koitan siis jälleen pitää blogia aktiivisesti yllä ja vältellä pidempiä taukoja, mielessä kävi myös ulkoasun uudistaminen ja eräs toinen vähän isompi muutos, mikä tosin on vielä vähän harkintatekijöissään.. katsellaan miten käy!

Ihanaa kesää kaikille!

Peter Pezzelli- Italiantunnit

 
Peter Pezzellin Italiantunnit on tarina elämästä, toivosta ja sydänsuruista, kokemuksista ja ennen kaikkea rakkaudesta, joka parantaa suurimmatkin haavat.

Carter Quinn on juuri palannut kotiinsa Rhode Islandiin, epävarmana lähes kaikesta muusta paitsi suunnitelmistaan matkustaa Italiaan ja etsiä sieltä unelmiensa nainen. Näin tehdäkseen hänen täytyy ensin oppia puhumaan italiaa, ja hänen opettajanansa toimii Giancarlo Rosa, Italiasta Amerikkaan aikoinaan opiskelemaan lähtenyt ja sinne lopulta jäänyt musiikinopettaja, jonka kesälomasuunnitelmiin kuuluu kaikkea muuta kuin italiankielen opettaminen.

Totuushan on että luin kirjan vain siksi, koska käväistessäni viime viikonloppuna sukulaisilla olin unohtanut oman kirjani kotiin (mikä virhe!) ja pakon edessä oli napattava heidän hyllyistään jotakin lukuhimoa kartoittamaan. Kirjan luki nopeasti parin illan aikana.

Aihehan kirjassa on mitä mielenkiintoisin, nimittäin haaveilen itsekin yksityisistä italiantunneista joissa pääsisi urakalla opiskelemaan opettajan valvovan silmän alla. Kirjan juoni oli kuitenkin hyvin simppeli ja ennalta-arvattava kuten vähän odotinkin, kieli töksähtelevää ja mielikuvituksetonta. Hahmoista tuskin tarvitsee edes mainita.

Mutta en valita, oli kiva lukea italia-aiheinen kirja ihan jo senkin takia että sain taas innostuksen kertailla kyseistä kieltä itsekseni (opiskelin italiaa hetken aikaa, mutta ajanpuutteen vuoksi jouduin lopettamaan) ja haaveilla kenkämaahan matkustamisesta!

Kirja oli kirjavalioiden lyhennelmä alkuperäisestä versiosta.


Mummun kirja, s. 109
Kansi: Kansi on nätti, pidän maisemasta ja mielellään istuskelisin itse tuossa kiviaidan päällä picnicillä. 4.
Teksti: Italia-aihe pelasti, muuten olisin varmasti jättänyt kesken. 2.

Mika Waltari- Suuri illusioni

Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani vuodelta 1928 on löytänyt aina uuden nuorison eikä ihme: harvassa kirjassa on sellaista yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Sen ilmestyttyä arvovaltainen kriitikko Rafael Koskimies kirjoitti: 

"Rakkausen illusionin särkyminen, joka on Mika Waltarin romaanin johtoaineena, on esitetty sellaisella älyllisellä loistolla ja kypsyneisyydellä, joka ehdottomasti pakottaa kuulemaan kirjailijan sanoja ja ajatuksia.

Kirjan päähenkilönä toimii mies nimeltä Hart, joka rakastuu palavasti Caritakseen, naiseen, jolla on kylmät, moniväriset silmät ja johon moni muu mies on jo langennut. Hart ystävystyy lujasti herra Hellakseen, pitkään, kakerasilmäiseen kirjailijaan, jolla on yhteinen menneisyys Caritaksen kanssa ja jonka tunteet eivät ole ajan myötä ehtineet kadota. Erilaisia tunteita ryöpyy suuntaan jos toiseen, rakkaus on riipivää ja kiduttavaa ja kuitenkin juuri se suurin syy, minkä vuoksi kannattaa elää ja kuolla. Elämä on lopulta vain yksi suuri illusioni.

"Mutta keväällä hän on varmasti Pariisissa."

Hartin ja Hellaksen toveruus oli minulle yksi kiinnostavimmista asioista kirjassa, siinä oli jotain niin herttaista. Pidin kirjan rikkaasta kielestä ja nuoren Waltarin kypsästä ajatuksenjuoksusta, tarina tempaisi minut mukaansa viimeisille sivuille saakka, mutta kansien painautuessa kiinni ei jäänyt kuitenkaan sen kummemmin ajatuksiin.

Oli myös hauska lukea kun päähenkilö matkustaessaan kulki pitkin Saksan katuja, samaan aikaan kun itsekin makasin Saksan nurmella auringosta ja kirjasta nautiskellen, sen hetken tulen varmasti muistamaan aina. 

Waltarilta en ole harmikseni aiemmin lukenut muuta kuin hänen runoteoksensa Pöytälaatikko. Muistoja ja muistiinpanoja 1945-1967, josta kyllä pidin kovasti. Lainaan erästä hänen runoistaan, joka kiteyttää mielestäni hyvin Suuren illusionin sanoman ystävyyden merkityksestä.

"Elämän syksyn tullessa

ainoa todellinen runo:

Tuntea läheiseksi, ystäväksi

toinen ihminen

sanoitta."

Ensimmäinen klassikkokirja saatu luettua, 9/10 jäljellä!


Oma kirja, s. 294
Kansi: Hassua sinänsä, mutta vaikka kirja on kansiltaan hyvin yksinkertainen niin jostain syystä se kuitenkin miellyttää kovasti. Suuret kirjaimet pomppaavat heti silmään ja keltainen väri on piristävän erilainen. 4.
Teksti: Waltarin teksti iski minuun, Mikael Karvajalka on vuorossa seuraavaksi. En tiedä pitäisikö antaa 4 vai 5, koska toisaalta kirjasta ei jäänyt puuttumaan mitään, mutta en haluaisi ihan 5 kuitenkaan antaa. Äh, 4.

Bücher

Suomessa jälleen! Reissu oli oikein onnistunut ja nautin kovasti edeltäneestä viikosta, Saksassa oli niin lämmintä ja vihreää että mielellään sinne olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa. Nenä paloi auringossa ja pisamia tuplaten lisää, hah.


3 kirjaa tuli napattua reissusta mukaan, kaksi ostin lentokentältä ja yhden Saksalaisesta kirjakaupasta.

  

Emma Donoghue: Room
Donna Milner: The promise of rain

Carolina de Roberts: The invisible mountain
 

Room:ia kerkesin jo aloitella enkä meinaa saada käsiäni irti siitä, seuraavat yöt menevät taatusti lukiessa! The promise of rain ja The invisible mountain odottelevat vielä vuoroaan, entuudestaan en kirjoista tiedä mitään (mikä on vaihteeksi ihanan virkistävää), mutta takakansitekstit ainakin lupailivat hyvää. 

Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta oli myös ehtinyt kotiutua reissusta palatessani, kiitokset vielä Karoliinalle kirjasta!

Näillä siis jatketaan, nyt riennän lukemaan muiden blogitekstejä!

Bis später!

Huomenissa lähden seikkailemaan Saksan puolelle, joten viikon ajan tulee olemaan pientä hiljaiseloa täällä blogin puolella. Suuresta illusionista tulee arvostelu heti reissun jälkeen, ja katsotaan jos joku muukin kirja tulisi lukaistua reissun aikana.

Nyt pakkaamaan, heipodei!

Kuva

Kuka? Mitä? Missä? Milloin? Mitä mielessä nyt?

Susa heitti minulle KMMMM- haasteen ja koitin parhaani mukaan vastata kysymyksiin. Kiitos sinulle Susa! Anteeksi kuvapommitus, toivottavasti se ei häiritse pahasti.

 Kuka?

Pieni tyttö, herkkä ja mielipiteissään ehdottoman vakaa. Hajamielinen, vapaudenkaipuinen vesimies, upeiden ihmisten ympäröimä opiskelija, tyttärentytär, isosisko. Muumi-ihminen, teetä lipittävä kotihiiri ja kokemuksia ja seikkailuja janoava sosiaalinen pakkaus. Filosofiasta ja psykologiasta lopputtoman kiinnostunut, vähän monimutkainen. Lukija.

 

Mitä?

Elämää kirjojen keskellä, kirja-arvosteluja ja muuta kirjallisuuteen liittyvää. Välillä pieniä ripauksia elämästäni ihan muuten vain.

Missä?

Kone löytyy työpöydältä ja yllätys, siellähän ne blogitekstitkin syntyvät.

Lukemista tapahtuu sängyssä, junassa, bussissa, autossa, sohvalla.

Kesäisin mahdollisuuksien mukaan ulkona auringossa.

  

 

Milloin?

Blogia kirjoitan niin usein kun pystyn, kun olen saanut kirjan luettua ja kun opiskelulta ja töiltä vain ehdin. Kiireinen elämä rajoittaa ikävästi sekä lukemista että kirjoittamista, mutta näillä mennään.

Useimmiten luen sängyssä ennen nukkumaan menoa, se on sitä omaa aikaa jolloin voi vain hautautua sängyn nurkkaan teemuki kourassa ja lukea sielunsa kyllyydestä. Laukussa on oltava aina kirja mukana!

Mitä mielessä nyt

Tuleva ystäväkoulu matka Saksaan (Saksassa tällä hetkellä +16 astetta, en kadehdi en..),  syksyn kirjoitukset,  kaikki keskeneräiset koulutyöt, ensi viikolla alkava koeviikko, koulukoulukoulu..

Salmiakki, Morning Gloryn traileri, liikunta, hymyilevät ihmiset, keskeneräiset kirjat, aurinko ja kesä.

Haasteen lähetän etiäppäin seuraaville blogeille (koitin katsoa ettette haastetta olisi vielä tehneet, pahoittelut jos kävi kömmähdys):


Mainoskatko
Kirjan viemää
Nenä kirjassa
Kuuttaren lukupäiväkirja

Haasteen saat myös sinä siellä näytön takana, joka et vielä tätä haastetta ole tehnyt ja juuri nyt luet tätä tekstiä.

Sara Gruen- Water for elephants

Yhdeksänkymmenvuotias Jacob Jankowski inhoaa omaa raihnaisuuttaan ja elämäänsä vanhainkodissa. Päivät kuluvat samanlaisina, kunnes lähistölle saapuu kiertävä sirkus. Menneisyyden muistot valtaavat elävinä Jacobin mielen.

Jacob on 23-vuotias eläinlääketieteen opiskelija, kun hänen vanhempansa kuolevat auto-onnettomuudessa. 1930-luvun Amerikassa on suuri lama. Jacobin täytyy itse alkaa tienata elantonsa. Sattumalta hän päätyy junaan, joka kuuluu kiertävälle sirkusseurueelle. Tästä alkaa Jacobin uusi elämä, johon kuuluu uusia ystäviä, loistetta ja tuskaa, rakkautta ja intohimoa.

Ristiriitaiset tuntemukset velloivat pään sisällä kirjan loputtua. Sirkus on aina kiehtonut minua kaikkine häikäisevyyksieen ja raakuuksineen, eikä kirja ollut poikkeus. Silmät kiiluen luin kaikista niistä arkisistakin työmiesten tehtävistä, miten telttaa pystytettiin ja sitten taas purettiin, eläimet ruokittiin jos ruokaa vain oli, pilaantunut liha heitettiin surutta kissaeläimille, jännityksen ja pelon sekaiset tunteet kun odoteltiin tulisiko senkertaista palkkaa käteen vai ei. Sirkus tarjosi työntekijöille suojan lamaa vastaan ja vangitsi heidät samalla kiertämään sirkuksen mukana kaupungista toiseen.  

Sirkusteema itsessään siis ilahdutti, koska olin odottanut sellaista jo pitkän aikaa. Siinä mielessä olin täysin myyty ja suorastaan ahmin kirjan läpi.

Mutta. Mutta. Se juoni.

Niin hyvät mahdollisuudet yllättävään ja monipuoliseen juoneen, mutta ei. Loppuun asti elättelin toivoa että no kyllä se järisyttävistä järisyttävin juonenkäänne kohta ilmestyy, vielä pari sivua.. Ja sitten tuli takakansi vastaan. Ai tässäkö se sitten oli?- ajatus putkahti väistämättä mieleen, vaikka odotukset olivatkin olleet kieltämättä aika korkealla. Pieniä ilahduttavia pilkahduksia tuli sieltä täältä, sekä yksi raju käännös josta en kyllä tykännyt yhtään. Välillä tuntui, että Gruenilla oli kiire saada tarina päätökseen ja isot ongelmat, joita ilmeni tarinan edetessä, pyyhkäistiin vähän kömpelön oloisesti yksi kerrallaan pois alta.  

Kirja oli juoneltaan melko neutraali, ei räjäyttänyt tajuntaa. En kuitenkaan missään nimessä kadu sitä että kirjan luin, vaan kiitän suuresti Gruenia matkasta tuohon ihanaan sirkusmaailmaan, oli mielenkiintoista lukea sellaisesta elämästä ja lukisin todella todella mielellään aiheesta lisääkin! Jos jollain on mielessä jokin sirkuksesta kertova kirja, tai sirkukseen viittaava teos, niin vinkatkaahan ihmeessä.

Kirjaston kirja, s.418
 Kansi: Kuvassa oleva kansi on erilainen kuin siinä jonka itse luin (kansi näkyy Vähän lisälukemista- postauksessa, kamera ei tänään suostunut tottelemaan). Yllä olevan kuvan kannelle antaisin 4 ihan siitä syystä, että se kuvaa kirjaa hyvin ja on yksinkertaisen kaunis. Lukemani version kannelle antaisin ehkä 3.
Teksti: 3. Ihanaa luettavaa sirkuselämästä, mutta juoni kuitenkin perus rakkaustarina ilman suurempia yllätyksiä.