Anja Snellman- Lemmikkikaupan tytöt

 14-vuotiaat lemmikkikaupan työntekijät ja ystävykset Linda ja Jasmin katoavat yllättäen joulukuun ensimmäisellä viikolla. Jo miehensä menettäneen Jasminin äidin, Saran, elämä kääntyy tuona kohtalokkaana maanantaipäivänä raiteiltaan. Poliisit aloittavat etsinnät ja löytävät lopulta toisen tytöistä, Lindan, kuolleena. Jasmin tuntuu kuitenkin kadonneen jäljettömiin.

Tarina kerrotaan kolmen ihmisen näkökulmasta; Jasminin, lemmikkikaupassa työskentelevän maahanmuuttajan Randin, sekä Jasminin äidin, gynekologina työskentelevän Saran. Pidin tästä asetelmasta, se sopi kirjaan hyvin sekä antoi eri näkökulmia joista tarkistella tyttöjen kohtaloa.

Lemmikkikaupan sisällä toimii Wet Pet Club, jossa alaikäiset tytöt ansaitsevat extrarahaa toimimalla prostitoituina. Jasmin ja Linda ajautuvat näihin piireihin tyttöjen äitien ollessa täysin tietämättöminä lastensa toimista. 
 Lemmikkikauppaan syttyy tulipalo, ja sen aikana Bruno Max Huber, Kastaja, joka on jo hyvän aikaa seuraillut tyttöjä Wet Pet Clubissa, kaappaa Jasminin ja ottaa tämän luokseen asumaan. Kastaja tahtoo puhdistaa tytön synneistä ja antaa tälle uuden, puhtaan elämän, eristäen tytön kokonaan ulkomaailmasta. 


Kirja oli hyvä. Se ei kuitenkaan pahemmin järkyttänyt tai ahdistanut, vaan oli hyvin helppolukuinen, kuten Kuutarkin on maininnut omassa blogissaan. Voi olla, että jos olisin itse nuoren tytön äiti, näkisin kirjan ihan toisessa valossa. 

Samaistuminen hahmoihin oli vaikeaa. En ole nuoren tytön äiti, enkä toisaalta pystynyt asettamaan itseäni Jasmininkaan asemaan, sillä oli lopulta aika vaikea kuvitella miten normaali tyttö ajautuisi muka noin helposti ja nopeasti tuollaiseen tilanteeseen, prostitoiduksi ja klubin nurkille tanssimaan. Myös kirjan loppuun oli melko pettynyt, odotin jotain ihan muuta.  

Kokonaisuutena pidin kuitenkin kirjasta ja se piti hyvin otteessaan. Aihe on tärkeä ja on hienoa, että Snellman on tuonut sen tämän kirjan avulla esille.

Oma kirja
Otava, s. 315
Kansi: 3
Teksti: 3. Loppu lössähti, eikä kirja jäänyt mitenkään erityisemmin mieleen. Kuitenkin tärkeästä aiheesta kirjoitettu, hyvä perusteos.

Vähän lisälukemista

Lukiossa menossa äidinkielen kurssi 5: teksti, tyyli ja konteksti, ja lukukirjaksi meille tarjoiltiin Nikolai Gogolin Reviisori. Kovin en ole kirjasta innoissani, mutta koitan sen ensiviikolla alkavan loman aikana lukaista läpi.

Englannissa aiheena taas on kulttuuri ja kurssiin kuuluu englanninkielisen kirjan lukeminen. Tästä olen todella innoissani, sillä koskaan aikaisemmin ei olla päästy enkun kurseilla lukemaan kirjoja. Mukava lisä on myös se, että kirjan saa valita itse omien mieltymystensä mukaan, ei siis niitä iänikuisia varastossa viruvia kirjaparkoja, joiden pölykerrokset ylettyy jo ties minne ja möhnäiset sivut ovat liimaantuneet  kiinni toisiinsa.
Tänään kävin kirjastossa kirjaa valitsemassa ja silmiin osui Sara Gruenin Water for elephants, jonka olen jo pitkään halunnut lukea. Se lähti kainalon turvissa mukaani ja tuntuu, että jo pelkästään kaunis etukansi houkuttelee kovasti lukemaan.

Tiedossa siis hyvin kirjatäytteinen lomaviikko, toivottavasti muilla samoin!

Jack Black- Kulkurin tarina

Kulkurin tarina kuvaa 1800- 1900-lukujen vaihteen alamaailmaa ja junissa piilottelevia kerteleviä rikollisia todellisessa villissä lännessä. Kirjailija Jack Blackin kertoo teoksessa omasta elämästään- siitä, kuinka seikkailuja kaipaavasta viattomasta kuoripojasta tuli  maankiertäjä, poliisien jahtaama varas, ruoskinta-ja pakkopaitatuomioita kärsivä vanki ja epätoivoinen karkuri.





Valmis. Vei lopulta melko pitkään ennen kuin sain kirjan päätökseen, mutta matka kolisevien tavarajunien kyydissä ja rikollisten valtaamien kujien suojissa oli kyllä ehdottomasti sen arvoinen.

Kirja ei missään nimessä ollut tekstiltään liian synkkämielinen, vaikka rankkoja teemoja sisälsikin. Kirjailija ei turhia mässäillyt karuilla pakkopaita- ja ruoskintakokemuksillaan, vaan omien sanojensa mukaisesti yritti nähdä kokemukset myös muiden näkökulmasta, ulkopuolisen silmin. Kyllä sitä kuitenkin aika järkyttyneenä välillä luki, kuinka epäinhimillisesti vankeja ja jopa pelkkiä kiertolaisia kohdeltiin, kuin he eivät olisi olleet ihmisiä lainkaan. 

Vaikka kirjailija ei tahdo puolustella tai selitellä aikaisempia rikoksiaan, hän kuitenkin kertoo, etteivät rikollisetkaan ole pelkkiä tunteettomia raakalaisia. Kunnon rikollinen esimerkiksi varastaa vain pakon edessä, eikä yritä tahallaan tuhota toisen elämää varastamalla esim. tärkeitä arvopapereita. Hän ei tapa kuin pakon edessä, ja jäädessään velkaa jollekin hänen tulee myös maksaa se heti kun mahdollista.

"En tiedä mitään keinoa, jolla voisi suojautua nälkiintyneeltä idiootilta, joka hyppää kimppuusi pimeästä ovensuusta, lyö sinua päähän tylpällä astalolla ja käy taskusi läpi kun makaat jalkakäytävällä. Sellainen toiminta on epäammattimaista, luonnotonta ja vastenmielistä, eikä se koske minua. Psykiatri voi ehkä selittää ja luokitella sen; minä en."

Kirjailijan tärkein pointti on näyttää omien kokemuksiensa pohjalta, kuinka kerran liian rankasti tuomitusta ihmisestä voi kasvaa vasta vankilan seinien sisällä oikea rikollinen, kun häneltä riistetään kerralla mahdollisuudet aloittaa normaali elämä rikollisuuksien sijaan. Hän toteaakin kirjassaan toivovansa ihmisiltä hieman lisää kohtuutta ja hyväksyntää, sekä armollisuutta ensikertalaisia kohtaan, jotka voivat vielä helposti kääntää kelkkansa.

Nautin kirjasta, se antoi paljon ajatuksen aihetta ja myönnettäkööt, että entisen rikollisen ajatusten lukeminen ja elämänvaiheiden seuraaminen oli todella mielenkiintoinen matka.

(Arvostelen nykyisin arvoasteikolla 1-5, koen sen helpommaksi kuin 4-10 jota aikaisemmin käytin.)

Oma kirja
Alkuteos: You can't win
Basam Books, s. 320
Kansi: 5. Kiinnostus kirjaan iski juuri tuon upean mustavalkoisen kansikuvan ansiota.
Tarina: Vahva 4.

Neiti itsehillintä

 

Niimpä niin, sinne meni taas se "tällä kertaa en osta alennuksista mitään" lupaus, vaan kuka hullu nyt voisi vastustaa niinkin ihanaa tarjousta kuin 3kpl/10e, vielä kun vaihtoehdotkin olivat niin herkullisia?

Kuten kuvasta näkyy, nappasin mukaani

Anja Snellman- Lemmikkikaupan tytöt

Alan Drew- Vesipuutarhat

Diane Setterfield- Kolmastoista kertomus

Onhan noista puhuttu blogeissa yhtä sun toista, mutta ihanaa päästä viimeinkin luomaan oma mielipide kyseisistä kirjoista.

Käteen osui myös sievä kirjanmerkki ja eihän sitä nyt kauppaan voinut jättää (niin miksi ei?), joten nappasin senkin mukaani. Keräilen erilaisia kirjanmerkkejä, niissä on oma viehätyksensä ja kulmien taittelua kun en suvaitse, niin hyötykäyttöön tulevat. 

Ja kehtaan vielä ihmetellä miksei rahaa tunnu koskaan jäävän säästöön.. Höh.

Tilannekatsaus

                    Nyt loppui se koneella kökkiminen, lukemaan siitä!

 Lukeminen siis jatkuu, Kulkurin tarina melkein läpi käyty ja siitä lisää juttua tässä lähiaikoina. Satakielimetsä on vasta aluillaan enkä ihan ole siihen vielä päässyt uppoutumaan mukaan, aikaisempia osia en Sonja-sarjasta ole lukenut, mutta toivotaan ettei se niin kamalasti häiritsisi lukukokemusta. Pieni lankakauppa myös ihan hyvällä mallilla, helppolukuinen kirja kun on.

Eli ei kun kirjat kainaloon ja nenä kohti lukunurkkausta!

Relax.

Joudun jälleen toistamaan itseäni ja toteamaan, että tuo lukeminen on kyllä kieltämättä tössähtänyt seinään. On hirmu vaikeaa löytää aikaa lukemiselle, kun koulu ja työ vievät vapaa-ajan huishais kauas pois. Pahinta on se, että vaikka illalla olisikin se pari tuntia minä-aikaa, niin tuntuu ettei enää yksinkertaisesti osaa jäädä hetkeksi paikalleen ja ihan vain rentoutua ja lukea. Melkein hirvittää koko sana rentoutuminen, eihän siihen ole aikaa kun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota ja sitten olisi vielä se ja se..

Tänä aamuna iski eteen täysi-ikäisyys. Täytin siis tosiaan 18, miten sekin pääsi tulemaan niin yllättäen? 

Mietin jokatapauksessa aamulla tätä blogia ja koko kirjaharrastusta ja totesin, että otan siitä ihan turhia paineita harteilleni. "Pakko kirjoittaa vähintään kerran viikossa", "ketään ei kuitenkaan kiinnosta mitä kirjoitan", "miksi en ole yhtä hyvä", kaikenlaisia hulluja ajatuksia pyörinyt blogin aloittamisen jälkeen. Ja ihan turhaan. Minähän luen siksi että olen koko elämäni siitä nauttinut, en siksi että niin on pakko tehdä.

Aijon nyt ottaa rauhallisesti koko blogin suhteen. On vähän sellainen tunne, että mitä enemmän annan asian olla, sitä enemmän oikeastaan tunnen halua kirjoittaa tänne. Ja jos ei ole aikaa lukea niin sitten ei vain ole, koitan jatkuvasti sisäistää tuota ajatusta pääkalloon, vaikka se tuntuukin niin vaikealta myöntää. Kellään samoja kokemuksia tästä?

Tämäkin piti nyt sitten kirjoittaa, vähän turha teksti ehkä, mutta sainpahan ainakin oman mielenrauhani takaisin. Pitäisi valmistautua töihin lähtöön, saa nähdä eksynkö vielä illalla ihan itsestään kirjan pariin. :)

Uusia vuosia täältäkin suunnasta!

Niimpä niin, vuosi suhahti jälleen edellistä nopeammin ja uudet kujeet odottavat nurkan takana. 4kk ehdin kirjablogia pitää yllä ennen vuoden vaihtumista ja kun kävin läpi sinä aikana lukemieni kirjojen määrän, niin vähän orvoksihan tuo lukema täällä blogin puolella jäi. Ennen blogia käytin kuitenkin muistini ylläpitämiseen lukupäiväkirjaa vihkon muodossa ja sieltä löytyy kaikki loputkin viime vuonna luetut kirjat, saa nähdä ehtisinkö vaikka huomenna ne listaamaan tänne jos aikaa jää.

Vuosi 2010 ei ollut minulle kovin suotuinen, paljon muutoksia, ikäviä asioita ja väsymystä. Sen lisäksi lukio ahmi suurelta osin kaiken energian ja ajan, jolloin lukeminen ja bloggaaminenkin hidastui enemmän kuin olisin toivonut. Toiveikkain ja iloisin mielin kuitenkin aloitan vuoden 2011, jospa tämä vuosi onnistuisi paremmin! Uuden vuoden lupauksia en tänä vuonna tehnyt, mutta ajatuksena olisi saada luettua enemmän kirjoja tänä vuonna, sekä aloittaa taas liikkuminen, joka viime syksynä vähän lopahti.

Kirjablogin pitäminen on tuonut minulle rutkasti enemmän iloa kuin olisin osannut uskoa, joten innolla odotan seuraavan vuoden kirjalöytöjä niin omassani kuin muidenkin kanssaihmisten blogeissa. Kiitos teille kirjaguruille, jotka saitte minutkin innostumaan tästä bloggauksen ihmeellisestä maailmasta, ja onnellista Uutta vuotta kaikille!