Lukutoukan katsaus vuoteen 2011

Järjellä ja tunteella blogin Susan haasteeseen vastaan minäkin. Harmi sinänsä, että olen ehtinyt arvostella vain hävettävän vähän kirjoja tänne blogin puolelle, mutta tuleepahan mainittua muutamia arvostelemattomia kirjoja sitten tähän.

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

Markus Zusak: Kirjavaras

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

David Nicholls: Sinä päivänä

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken ?

Torey Hayden: Aavetyttö. Vain siksi, että menetin kirjan vuoksi yöuneni (ja luin sen silti yhdeltä istumalta). Toisaalta monia kirjoja kyllä jäi kesken, mm. Donna Milner: The promise of rain ja F. Scott Fitzgerald: Kultahattu.

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

Markus Zusak: Kirjavaras

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

Alan Drew: Vesipuutarhat. Odotukset kirjaa kohtaan olivat vähän turhankin kovat, koska kirja lörähti loppua kohden.

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

Jack Black: Kulkurin tarina

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?

Sara Gruen: Vettä elefanteille

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. Muumien piristävät tempaukset viihdyttäisivät varmasti pitkään.

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?

Emma Donoghue: The Room

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?

Juhani Aho: Papin tytär

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?

Cecilia Samartin: Senor Peregrino. Kirja ei suuremmin koskettanut, mutta elokuvana saattaisi olla varsin viihdyttävää katseltavaa.

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?

Jack  Black: Kulkurin tarina

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

Leena Krohn: Valeikkuna

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

Mika Waltari: Suuri illusioni. Siltikin yksi tämän vuoden suosikeistani.

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?

Ali Smithin Tove Jansson: The winter book

(Lähes) tietokoneeton joulukuu

Päivitysten olemattomuus johtuu tietokoneen irtisanoutumisesta, joka lähti liikkeelle marraskuun lopulla ja todennäköisesti jatkuu ainakin joulukuun loppuun asti, ellei pidempäänkin. Hiljaiselo siis jatkuu Nanowrimon jälkeenkin, eikä sekään kyllä sujunut ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Toisaalta sain kyllä nanon kautta uutta intoa muuhun kirjoittamiseen, joten ei tuo nanotekstin tuhertamiseen käytetty aika ihan hukkaan mennyt, vaikka en sitä valmiiksi saanutkaan. Krhm, ensivuonna uusi yritys!

Tällä hetkellä päivitys tapahtuu hiirenkakan kokoisen kannettavan avulla, joka takkuilee minkä kerkiää ja tuskin antaa minun päivitellä blogia kovinkaan ahkerasti. Tähän on kuitenkin tyytyminen siihen saakka kunnes saan oman kannettavani jälleen toimimaan, joten tällähän mennään tai itketään ja mennään (veikkaan jälkimmäistä).

Joulunodotuksia!

Kirjastokäynti

Tässä kuussa aika on todella hilkulla ja kirjastossakin piti käydä vain palauttamassa vanhat kirjat, mutta.. Tiedätte kyllä miten siinä kävi, en voinut vastustaa:

Tove Jansson: A winter book

Rebecca Stott: Korallivaras

Katsellaan sitten saanko näitä edes luettua, vai menevätkö suoraan takaisin lukemattomien listoille odottelemaan vuoroaan. A winter bookin tahtoisin kyllä ehdottomasti lukea.

Pikaiset kuulumiset

Otsikon mukaisesti siis pikakuulumiset ja sitten pehkuihin.

Kirjojen osalta:

13 kertomuksen sain luettua, mutta ah, kuinka hankalalta siitä näyttääkin olevan kirjoittaa kirja-arviota. Tämä johtunee sekä unen- että ajanpuutteesta, sekä myös vähän siitä, etten oikein edes tiedä mitä mieltä olin kirjasta.

Markus Zusakin Kirjavarasta aloittelin lukemaan pari päivää sitten ja nauttinut olen tähän mennessä hirmuisesti! Pidän tekstin erikoisesta tyylistä ja ylipäätään tarinan ideasta, uppoaa minuun.

NaNoWriMon osalta:

Uuh ja puuh, väsyttää! Ensimmäiset nanopäivät menivät kyllä reippaasti penkin alle, sillä tuo sisäinen kriitikko ei sitten suostunutkaan lähtemään ajoissa matkaan, vaan viivytteli vielä pari päivää kiusaamassa ja editoimassa tekstiä täällä kotinurkissa. Tämä taas tietysti aiheutti yleistä turhautumista ja itkupotkuraivareita, mutta nyt kun kriitikko on viimein  onnistuttu potkimaan pihalle, tekstiä syntyy ja olen jopa aikataulussa! 8359 sanaa mollottaa iloisesti sanalaskurissa, enkä voisi olla tyytyväisempi. Upea tunne.

Jos muut nanoa kirjoittavat tarvitsevat vertaistukea, minut löytää NaNoWriMon sivuilta nimimerkillä Vinttitonttu. Sieltä saapi siis kirjoittajakaveriksi lisäillä, jos siltä tuntuu.

NaNoWriMo- pähkähullun hommaa?

Vinttikamarin Ahmu on aloittanut blogimaailman puolella keskustelun marraskuun 1. päivä alkavasta NaNoWriMosta (National Novel Writing Month). Ideana olisi siis saada joka päivä marraskuun ajan kirjoitettua vähintään 1667 sanaa, jotta kuun lopussa sanalaskuri näyttäsi niinkin hurjia lukemia kuin 50 000 sanaa.

Tänä vuonna osallistun nanoon ensimmäistä kertaa, ja kieltämättä jännitys kipristelee jo hermostuttavasti ihon alla. Toisaalta mieli tekisi kovasti päästä jo kirjoittamaan, toisaalta pieni ääni sisällä pyörittelee silmiään ja totetaa, ettei tässä ole mitään järkeä ja paras vain luovuttaa ennen kuin juttu ehtii edes alkaa. Tämä pieni ääni on nimeltään sisäinen kriitikko, jonka olisi tarkoitus lähteä lomailemaan juuri ennen nanon alkua ja palata vasta, kun se 50 000 sanan romaani komeilee turvallisesti tiedostoissa. Ideana ei siis ole luoda mitään mestariteosta, vaan lähinnä avata luovuudenkanavat apposen auki ja vain kirjoittaa sydämensä kyllyydestä. Lopputuloksella ei ole mielestäni mitään merkitystä, maaliviivan ylittäminen tulee tuntumaan varmasti mahtavalta oli tekstin laatu sitten mitä tahansa.

we heart it

Jotta kirjoittaminen ei kuitenkaan laskeutuisi ainoastaan luovuuden harteille, aijon helpottaa kirjoitusurakkaa pienillä konsteilla:

• Siivoan työpöydän kaikesta turhasta roinasta, jota sinne on kertynyt.
• Lisätä työpöydän läheisyyteen mieltä inspiroivia asioita; postikortteja, kirjoja, muistiinpanovihkoja jne. Elokuvamusiikki voi soida taustalla.
• Suunnitelen henkilöhahmoja ja juonta ainakin pintapuolisesti, jotta kirjoittaminen ei töppäisi heti alkuunsa.
• Villasukat jalassa ja jotain pientä naposteltavaa pöydällä helpottaa kirjoittamista kummasti. Myös kahvi on pakollinen.

Ja mikä tärkeintä:

Ostoksia, ostoksia..

Markus Zusak: Kirjavaras

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

 Cecilia Samartin: Nora & Alicia

Kirjavarkaan ostin normaalihintaisena Suomalaisesta kirjakaupasta, Harmaata valoa ja Nora & Alicia taas ovat Citymarketin alennuskorista bongattuja. Vähän sotapainotteisia kirjoja kaikki, mutta tällainen sopii minulle oikein hyvin pimeiden iltojen tunnelmoittajaksi. Kirjoista siis lisää toivottavasti piakoin!

Tunnustuksia

Sonjalle kiitokset tunnustuksesta! Homma nimi on siis kertoa itsestään 8 asiaa ja jakaa tunnustus sitten 8 muulle ihmiselle. Katsotaas:



1. Ajatuksena olisi lähteä noin vuoden päästä Au pairiksi Italiaan. Italia on suuri rakkauden kohteeni, vaikka todellisuudessa en ole koskaan aikaisemmin siellä käynyt. Kaikki siinä maassa vain vetää suuresti puoleensa; kieli, kulttuuri, ihmiset, ruoka, musiikki, kaikki.

2. Yöpöydältä löytyy aina vähintään kaksi keskeneräistä kirjaa. Olen vähän malttamaton persoona ja siksi ainoastaan yhden kirjan lukeminen tuntuisi turhauttavalta. Jos kirjan juoni takkuilee, voi aina vaihtaa hetkeksi toiseen kirjaan ja palata sitten myöhemmin edellisen teoksen pariin. Ilman kirjaa en voisi olla.

3. En ole talvi-ihmisiä. Kylmyys kangistaa minut samantien sisätiloihin viltin alle ja talviurheilulajit ovat aina suuresti kummastuttaneet (miksi kukaan lähtisi pakkasilmoilla hiihtämään vapaaehtoisesti? Palelluttamaan nenänsä ja varpaansa ja hengittämään keuhkot rahisten jääkylmää ilmaa? Ymmärrykseni ei riitä). Kyttilänvalossa talvea on kuitenkin ihan mukava ihastella lämpöisten villasukkien kera.

4. Laiskuuskärpänen otti ja puraisi heti alkusyksystä, eikä tauti ole oikein vieläkään hellittänyt. Liikunta ei tunnu millään maistuvan ja yksinkertaiset kotiaskareetkin tuntuvat ylivoimaisilta urakoilta. Tämä mikään ei huvita- olo saisi vähitellen muuttaa toiseen osoitteeseen ja kesällä vallinnut innokkuus palautua takaisin kotiin.

5. En voisi kuvitella elämääni ilman kahvia tai pistaasipähkinöitä. 

6. Innostun uusista asioista hyvin helposti, mutta olen myös melkein yhtä nopea kyllästymään. Siksi aluillaan on aina kymmeniä projekteja keskeneräisinä, odottamassa että uutuuden kipinä syttyisi uudelleen ja saisin jotakin valmiiksi. 

7. Haluaisin liittyä Punaisen ristin vapaaehtoistyöhön, mutta tämänhetkinen elämäntilanne koulun ja työn kanssa tasapainoillessa tekee siitä hankalaa. Etenkin maahanmuuttajien ja lapsien kanssa työskentely olisi hirmuisen mielenkiintoista ja varmasti antoisaa, mutta tällä hetkellä tyydyn kuitenkin vain veren luovuttamiseen pari kertaa vuodessa.

8. En pidä suklaasta sellaisenaan, mutta esim. suklaajäätelö on oikein hyvää.




Koska tämä on pyörinyt lähes joka blogissa, totean vain että kaikki jotka tätä eivät ole vielä tehneet, saavat sen tästä napata itselleen!