Tänä vuonna osallistun nanoon ensimmäistä kertaa, ja kieltämättä jännitys kipristelee jo hermostuttavasti ihon alla. Toisaalta mieli tekisi kovasti päästä jo kirjoittamaan, toisaalta pieni ääni sisällä pyörittelee silmiään ja totetaa, ettei tässä ole mitään järkeä ja paras vain luovuttaa ennen kuin juttu ehtii edes alkaa. Tämä pieni ääni on nimeltään sisäinen kriitikko, jonka olisi tarkoitus lähteä lomailemaan juuri ennen nanon alkua ja palata vasta, kun se 50 000 sanan romaani komeilee turvallisesti tiedostoissa. Ideana ei siis ole luoda mitään mestariteosta, vaan lähinnä avata luovuudenkanavat apposen auki ja vain kirjoittaa sydämensä kyllyydestä. Lopputuloksella ei ole mielestäni mitään merkitystä, maaliviivan ylittäminen tulee tuntumaan varmasti mahtavalta oli tekstin laatu sitten mitä tahansa.
 |
| we heart it |
Jotta kirjoittaminen ei kuitenkaan laskeutuisi ainoastaan luovuuden harteille, aijon helpottaa kirjoitusurakkaa pienillä konsteilla:
- Siivoan työpöydän kaikesta turhasta roinasta, jota sinne on kertynyt.
- Lisätä työpöydän läheisyyteen mieltä inspiroivia asioita; postikortteja, kirjoja, muistiinpanovihkoja jne. Elokuvamusiikki voi soida taustalla.
- Suunnitelen henkilöhahmoja ja juonta ainakin pintapuolisesti, jotta kirjoittaminen ei töppäisi heti alkuunsa.
- Villasukat jalassa ja jotain pientä naposteltavaa pöydällä helpottaa kirjoittamista kummasti. Myös kahvi on pakollinen.
Ja mikä tärkeintä:
5 kommenttia:
KOvasti tsemppiä, kestäviä istumalihaksia ja varsinkin iloa tempaukseen! Kirjoittelethan kuulumisia? :-)
Hatunnosto kaikille haasteeseen ryhtyville! Kuulostaa hienolta, minä en varmaan saisi mitään aikaisi. Tsempit!
Paula, kiitos tsempistä, varmasti tulen kirjoittelemaan kuulumisia! =) Istumalihaksia on onneksi tullut tuolla lukion puolella treenattua mukavasti, jos niillä pääsisi ainakin alkuun.
Norkku, vähän kyllä hirvityttää että mihin soppaan on lusikka tullut taas työnnettyä, mutta koitan kuitenkin päästä haasteen kunniakkaasti läpi! Marraskuu on itsellä suhteellisen hiljainen kuukausi, joten vapaa-aikaa pitäisi ainakin olla tarpeeksi (vaikka tekosyitähän kirjottamattomuudelle tuntuu löytyvän aina..)
Kiitos!
Minäkin päätin tänä vuonna osallistua ensimmäistä kertaa! En vain tiedä miten työn ohessa ehtii, mutta toisaalta poikaystävä on marraskuun ajan toisaalla, niin ehkä ne yksinäiset illat voi käyttää sitten tähän.
Itse aion nyt vain kokeilla. Katson kuinka lähelle sanamäärää pääsen ja miten paljon tekstiä tulee. Eli en ota edes vakavasti tavoitteekseni tuota määrää kirjoittaa, mutta jos pääsisi edes lähelle!
Katri, kiva että sinäkin olet lähtenyt hasteeseen mukaan!
Minäkin koitan olla ottamatta sanamäärää liian vakavasti, tärkeintä kuitenkin on että kirjoittaa. Vaan olisi se aika muikeaa ihastella sitä 50 000 sanan tekstiään kuukauden aherruksen jälkeen, toivottavasti päästään edes lähelle. :)
Lähetä kommentti